Mysteeri nimeltä naisen hormonitoiminta.

Jälleen kerran on kirjoittelut jääneet, kun on lääkäreillä tullut rampattua niin arvauskeskuksessa, keskussairaalassa, kuin yksityiselläkin jopa useamman kerran viikossa. Rahaa on palanut taasen pitkälle ylitte 300 euroa tuohon hässäkkään ja melkein 100 e lääkkeet vielä päälle.

Vajaa pari kuukautta jatkui päivittäin selvät supistelut, erityisesti jos yritin tehdä jotain, niin tämä alkoi. Myöskin pidemmän aikaa jatkui yhdyntyjen jälkeinen verenvuoto joka kesti aina päivän pari. Normi tk tarkastuksessa kaikki näytti silti olevan ok.

Suurin osa oireista alkoi sitten kuin puulla olisi päällä lyöty. Nousi lämpö, alaselkää alkoi jyskytellä ja tuntui kuin munasarjaa ja kohtua riistettäisiin pihalle. Särkylääkkeillä ei vaikutusta ollut edes kuumeen alentamiseksi. Makasin vain sängyssä kippuralla, kävely sattui entistä enemmän. Muutamassa tunnissa olo muuttui aivan sietämättömäksi, mitenkään päin ei hyvä ollut. Vajaa neljä tuntia kärvisteltyäni soitin terveyskeskukseen aikaa, parin tunnin päästä saisi mennä.
Isännän kuskatessa terveyskeskukseen tuntui autossa istuminenkin tuskalta. Päivystävä vanhempi naislääkäri totesi, notta keskussairaalaan näyttämään itseänsä, ei he täälä mitään nyt keksi, lähetteeseen kirjattiin SO-Itis eli munasarjatulehdus epäily. Ajatuksena oli itsellä, että kuluu se perjantai ehtoo näinkin.
Naistentautien polilla kello tuntui valuvan todella hitaasti eteenpäin. Kokeita otettiin, eikä kukaan puhunut mitään. Parin tunnin odotuksen jälkeen vihdoin kutsuttiin sitten vastaanotolle, vastassani minua oli ulkomaalaistaustainen naislääkäri joka ei tuntunut tajuavan puoliakaan puheistani. Aina piti tavata uudestaan ja uudestaan. Tajusin, että ilmeisesti olisi pitänyt paremminkin kirjakieltä puhua, eikä sitä leviää murrettansa. Tutkittiin ja hutkittiin joillain aatamin aikaisilla vehkeillä. Ultrassakin näki kierukan olevan vielä oikealla paikallansa. Diagnoosiksi hän keksi, että minulla olisi jonkinnäköinen suoliston häiriö. Lääkkeeksi buranaa.

Maanantaina sitten takaisin tk:hin, sieltä määrättiin vain Litalginiä, tällä kertaa epäilynä jotain ylemmän vatsan vaivoja. Erilaisiin kokeisiin taas määrättiin. Tiistaina kokeisiin ja ehtoopäivällä sitten lääkäri soitti, että josko ultrattaisiin perjantaina virtsakanavat, jos vika olisikin sielä.

Mielestäni oireet kuitenkin viittasivat alusta alkaen gynekologisiin vaivoihin, joten suivaannuin ja varasin ajan yksityiselle gynekologille jälleen kerran hoitoa saadakseni. Ajan sain seuraavalle päivälle.

Pianhan sitä yksityisellä sitten selvisikin, että oireiden aiheuttaja oli kohdun ja toisen munasarjan tulehdus. Aikansa jo palvellut hormonikierukka jouduttiin samantien poistamaan ja aloittamaan kova 2den antibiootin kuuri. Uuteen Mirenaankin sain reseptin, mutta ennen sitä kuitenkin täytyy selvittää, ettei ole mitään vaurioita tullut ja että luomukuukautisetkin tulisi, jotta saataisiin asennettua takaisin.

Antibiooteista sain kaikki mahdolliset haittavaikutukset, mitä edes listoissa mainittiin. Oksentelin, rauta maistui suussa, join mahdottomasti (ramppasin vessassa), lista olisi melkein loputon... Kuurien loputtua kuitenkaan oireet eivät vieläkään helpanneet. Ensimmäinen migreenikohtauskin tuli yli 3 ja puolen vuoden tauon jälkeen, joka johti heti siihen, että jouduin terveyskeskukseen tiputukseen. Uuden viikon alkaessa tk:sta jälleen määrättiin lisään erinäisiä verikokeita ja loppuviimein jälleen takaisin naistentaudeille. Kierukan poiston jälkeen seuraavana päivänä alkoi myöskin odotettu tyhjennysvuoto, joka ei kuitenkaan ollut niin raju, kuin odotin.

Naistentaudeilla pääsin viimeisellä kertaa kuitenkin vihdoin aivan asialtaiselle lääkärille. Päällipuolin näyttää siltä, että tulehdus on hellittänyt, mutta jääneelle kipuilulle (kuin puukkoa paasattaisiin toiseen munasarjaan)ei syytä keksitty. Jos tämä kuitenkaan ei nyt lopu jonkun kuukauden sisällä, täytyy sitten tähystellä, mahdollisena piti että jossain päin olisi pieniä endo-pesäkkeitä. Sivuten siinä myös mittailtiin tuo toisessa munasarjassa jo vuosia ollut kysta, joka todettiin ettei ole suuntaan jos toiseenkaan oikeastaan kasvanut. Kohdunkin limakalvot aavistuksen olivat kasvaneet, mutta... munasarjat ovat lopettaneet toimintansa. Vielä alle parikymppisenä ne tutkittiin ja todettiin olevan PCO-tyyppiset, muttei tyypilliset kuitenkaan, oikeastaan niissä oli jatkuvaa hyperstimulaatiota. Mutta nyt, vasta 22 vuotiaana ovat lakanneet toimimasta.
Lääkärin kommentti tähän satutti: "ainakaan ei tarvitse pelätä raskautta".
Teroluteilla nyt kuitenkin yritetään saada vuotoa aikaan silloin tällöin, notta pääsisivät ne limakalvotkin uusiutumaan. Loppuvuodesta sitten varmaankin uusinta käyntiä on jälleen tulossa, hormonitasojen mittasta yms.

Jos nyt jotain positiivistä kuitenkin koko ruljanssista pitää keksiä, niin seksi ainakin tuntuu paljon paremmalle tätä nykyä. ;D

Tälläisiä rustauksia tällä kertaa.

Erävoittoja ja tekemisen tuntua

Viimeinen kuukausi on hurahtanut asioita hoidellessa ja lääkäreissä jälleen ravatessa. Viimein kuitenkin on vastoinkäymisten myötä saatu erävoittojakin.
Paikallinen terveyskeskus ilmoitti, että hoitava lääkäri oli sanonut minun olevan työkykyinen käteni kanssa ja käski ilmoittautua jälleen työkkäriin. Tästä kimpaantuneena kävin kuitenkin varaamassa ajan Kirurgikeskukseen, jotta saisin sairaslomalle jatkoa sekä lähetteen lähtemään keskussairaalaan, koska edelleenkään sieltä ei ollut kuulunut mitään. Ajan sain vielä samalle päivälle, pirätin kuitenkin vielä omassa terveyskeskuksessa pyytämässä joitain papereita joukkooni, joita en vielä itselleni ollut saanut. Pian selvisikin että paperini olisikin pitänyt olla jo keskussairaalassa, mutta niitä ei ollutkaan ikänä sinne lähetetty. Yhtäkkiä eräälle lääkärille löytyikin aikaa, joten pääsin vielä sinne mesoamaan tämän arvauskeskuksen toimintaa. Illalla käydessäni kirurgilla, ei hän edes alkanut pahemmin tutkia missä mennään, vaan jo pelkästään käsikirurgin lausunnon perusteella kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, joka faksattiin sinne samantien.
Tästä viikonpäästä oli jälleen aika hoitavalle lääkärille terveyskeskukseen, pikkuhilhjaa asiat rullaantuvat eteenpäin. Nyt edessä on arviointia niin tk:n, työkkärin kuin kelankin osalta, kela tulee kustantamaan uudelleenkoulutukseni/kuntoutukseni, kunhan "se oikea" ala löytyy, mitä kykenen tekemään. Myöskin terveyskeskuksesta laitettiin paperit keskussairaalaan vetämään loppuviimein. Sairaslomakin jatkuu vuoden loppuun.
Papereiden kanssa on saanut viime aikoina juosta joka paikassa pää kolmantena jalkana ja aina vain vaaditaan jotain lisää johonkin laitokseen. Jos ei mitään muuta niin käydä allekirjoittamassa papereita toisella paikkakunnalla.
Eilen saapui vihdoin viimein keskussairaalasta kirje, loppuviimein olen tähystysjonossa!
Muutaman viikon päästä on gynellekkin aika, hormonikierukan puolivälitarkastus. Vajaan kuukauden tässä onkin jo kärvistelty rajujen supistusten kanssa. Neuvolasta kylläkin suositeltiin, että kannattaisi päivystykseen mennä, mutta kyllä nuoden kanssa vielä elää. Välillä kylläkin saa olla aivan kaksinkerroin, kun tulevat niin voimakkaina ja saattavat useamman tunninkin putkeen jatkua.
Kotona on tullut puuhasteltua kaikkea pientä, sen verran mitä käsi välillä on periksi antanut, onneksi kuitenkin olen itselleni saanut työmiehen ruokapalkalla, joten aikaan on jos jotain saatu. Polttopuita tuossa taannoin pienistelin parina päivänä moottorisahan kanssa, niillä nyt pitäisi tämän syksyn lämmitellä tupaa. Viikonloppuna jo piti kierrotkin päälle panna, kun pieniä yöpakkasia on ollut ja tuvassa lämmöt laski jo vajaaseen 16 asteeseen. Isompi urakka mitä tässä on tullut puuhasteltua on ollut loppujen puuverhousten maalaus. Hullun hommaksi se vain osoittautui kun punaisia lautoja alettiin maalata vinyyliverhouksen kanssa samaan väriin eli vaaleankeltaisiksi. Kravata minun ei onneksi ole tarvinnut, vaan työmieheni on tämän homman hoitanut, itse olen saanut sitten maalailla aina sen mitä olen pystynyt. Vajaan kuukauden rupeaman jälkeen alkaa talo olla maalissa, eikä se enää ole kaksivärinen. Viimeisiä ikkunanpokia on tässä nyt kierrelty ja siinä sivussa on pientä kattoremonttiakin tehty.

Naiselliset työkalut?

Pari viikkoa sitten sain lahjaksi vanhan neulekoneen, sitä on sateisina iltoina tullut hieman koiteltua, mutta siitä taidan myöhemmin kertoa sitten lisää.

Poika saunoo ja muut SingsStar SuomiSuosikit

Erellisestä postauksesta kuluikin jo tovi aikaa. Isäntä vietti loput lomansa ja se saikin hieman irtautumaan normeista. On tullut niin pelailtua yhressä kuin käytyä puolukassakin. Pari platinaa tuli taas kahmittua vaihteeksi peleistä ja eilen meni jo 1300 trophyn raja rikki. Vajaa kymmenkunta peliä on jälleen tullut lisää hankittua, viimeisin tänään kun SingStarin uusin, SuomiSuosikit julkaistiin. Todella otettu oli valikoimasta, kun entistä enemmän joukkoon oli saatu iskelmääkin/kevyttä musiikkia. Nythän ensi viikonloppuna sitten starttaa Suomea kiertävä SingStar kiertuekin.

SS kiertue infoa

Lääkärissäkin ja tutkimuksissa on tullut taas rampattua, tänään kävin jälleen viimeksi erään kirurgin juttusilla sekä paikallisessa tk:ssa mesuamassa sieltä saamaani puhelun myötä. Todellakin on jälleen ollut turha odottaa "hoitoa" tai mitään tapahtuvan heidän suunnastansa, ainakaan sen jälkeen kun lähipitäjät yhdistivät "voimansa" perustaen ison laitoksen. Hermoratatutkimuksista ei löytynyt mitään uutta, joten erelleenkin on mysteeri tuo sisäsyrjän kipu. Sairasloma nyt kuitenkin jatkuu syyskuun loppuun asti.

Googlen AdSense todella yllätti minut tällä viikolla, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt 75 euron lahjakortti AdWordsiin. Ehkä tuotakin voisi aikansa kuluksi nyt piruuttansa koittaa. Ehkä tässä oli tällä kertaa lyhkäisyyressään viimeisimmät kuulumiset. :)

Arki.

Viime viikko oli yhtä hullun myllyä. Välillä tuntui ettei vuorokaudessa piisaa tunnitkaan ja tuli touhuttua pitkälle yöhön. Koko ajan tuli tehtyä vähintään kolmea asiaa yhtäaikaa ja välillä jo alkoi muut asiat unohtua siinä rinnalla. Loppuviikon sade sai kuitenkin onneksi hieman tilannetta rauhoittumaan. Viinimarjat on onneksi nyt noukittu puskista, keitetty sekä pakastettu. Siinä sivussa siivottu, lyhennetty housunpulttuja, pyykätty ja piretty vielä isäntäkin ruuissa. Mustitatkin on noukittu ja raparperit jälleen leikoottu. Marjoja tuli noukittua jopa 12h päivästä ja siinä samalla tuli selkäkin aivan huomaamatta poltettua. Tekemistä kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, mutta pakko se vain on puolikuntoisena yrittää pyörittää arkea. Se on ainut keino millä itsensä pystyy kasassa pitämään. Tiedän, että mikäli jäisin vain soffalle makaamaan, romahtaisin varmasti hyvinkin nopeasti.
Perjantaina urakka vihdoin päättyi kun viimeisetkin marjat oli noukittu, niin päätin karsia vielä marjapensaat. Huonot ja vanhat oksat saivat lähteä, koska uusia kasvaa niin hyvää vauhtia. Radikaalia leikkausta nuo eivät olekkaan kokeneet ylitte 15 vuoteen. (Puskat siis on todella vanhoja.)Mustista muutenkin on muutaman viime vuoden tullut hieman kehnosti marjoja.
Kaiken tuon marjarupeaman jälkeen on ollut ihana istua soffalle, kuunnella sateen ropinaa ja eres silloin tällöin pikkuisen neuloa vähän.
Tulipa myös koitettua värjätä tukkaakin Kool Aidillä hetken mielijohteesta. Nyt pitääkin sitten katsoa kuinka väri pysyy tukassa tai vaihtoehtoisesti koittaa, kuinka saisi kiinnittymään paremmin. Ja ettei ihmiset peljästy, niin aivan punaista laitoin tukkaan. Isäntä toki vähän ihmetteli, että mitähän se nyt keittelöö vaihteeksi.

Emännän oudot työskentelypaikat

Tällä kertaa saavat kirjoittelut paremmin jäärä sikseen ja saavat kuvat luvan kertoa omaa tarinaansa loppuviikon tapahtumista. Tällä hetkellä mittari auringossa näyttää 39,8, niin saa vissiin tovin vielä luvan kanssa sisällä olla. Erellisen postauksen jälkeen alooteltiin hieran lippaaminen ja laatootus, mutta pitkälle siitä ei päästy, kun isäntä sai pahan auringonpistoksen ja alkoikin oksentelemaan. Töitä on pystynyt tehdä vasta iltaisin yhdeksän jälkeen.

Välillä on itselläni ollut hieman omia puuhia sitten varjossa, kun päädyin kuraa tekemään. Äireekin sai omansa synttärilahajaksi, eikähän se pääry saunamökin eteen sitten, kun sielä terassit valmiiksi saaraan.

Näyttää se nyt jo aivan erilaiselta. Kivetyksen tekoa jatkan sitten kun taas saan pidettyä kiviä kädessäni, puristaa ei enää pysty kunnolla. Onhan sitä ens viikolla päivät aikaa, kun isäntäkin taas töihin menee. Aita pitäisi vielä pykätä tässä joskus ja sitten keksiä mitä kukkia keksii ympärille.

Pitkästä aikaa tuli kaivettua paperisäkki esiin ja aloinpa sitten vääntämään paperimassaa. Totesin että autotallin musta peltikatto on aivan omialtaanen paikka askarteluilleni. Kipot kaipaavat vielä hieman väriä päällensä, etteivät tylsän valkoiseksi jäisi. Se voi sitten olla vaikka sadepäivän juttuja.

Lapiohommissa.

Tälle viikolle on jo keriitty ihan mukavasti touhuta. Vähän välillä jämälankoja tikuta sekä virkata, mutta pääasiassa näillä helteillä on aika kulunut jälleen pleikkarin ääressä autotallissa päivisin. Hieman siivoillessa jotain kangastilkkuja parempaan jemmaan ja niin edelleen...

Kuitenkin nyt kun isäntäkin on ollut kesälomalla täytyihän sitäkin hieman orjuuttaa, ettei aivan laiskistu. Etupuolelta kaikki laatat on kaivettu ylähän, kun olivat siinä maanneet viimeiset yli 30 vuotta samoilla paikoillaan. Välit kasvoivat heinää ja kevään routimiset olivat saaneet ne menemään aivan kuinka sattuu. Nyt laatat ovat ylhäällä, "terassin" paikalle hommatut betonilaatatkin odottavat nyt paikoilleen laittoa jälleen. Aikaisemmin tuossa oli kyllästetyt laatat, jotka olivat yli 10 vuotta vanhat, näiden aika oli siis lähteä. Hieman pientä muutosta tuohon etupuolelle nyt sitten samalla tehdään. Kaivamista, hieran lippaamista ja tasoittelua on siis vielä tällä viikolla tiarossa niin aamulla varhain kun iltamyöhäänkin helteiren myötä.

Hiljan hommaamani jaloangervotkin näköjään lähtivät mukavasti kasvamaan ja kylläpä niihin jo kukatkin ovat pukanneet. Agrimarketin tai siis MultaSormen mainoksesta bongasin nämä pinkit ja vaaleanpunaiset angervot ja niitähän parit piti sitten samantien käydä hakemassa perinteisten valkoisten rinnalle.

Turhautumista ja jotain valmistakin

Kyllä tämä lääkäreissä ramppaaminen taas välillä koettelee. Maanantaina soitettiin, että keskiviikolle olisi aika jälleen fysiatrian erikoislääkärille ja mietitään jatkoa. Hänen kantansa oli muuttunut, nyt kättä ei operoidakkaan tällä tietoa. Vielä kuitenkin sain lähetteen ENMG-tutkimuksiin, eli hermoratatutkimuksiin. Aikaa Seinäjoelle en kuitenkaan saanut, vain jouduin jonoon jota ruvetaan purkamaan jossain vaiheessa elokuuta. Lääkäri ilmoitti minulle, ettei enää jatka sairaslomaa elokuun puolenvälin jälkeen, ellei kädestä vielä löydy jotain lisää. Minun pitäisi mennä töihin...

Totesinkin hälle, että kuka työnantaja edes viitsii ottaa minua töihin, jos en kykene edes tekemään koko päivää töitä. Saati sitten parin päivän yrityksen jälkeen enää pysty mitään tekemään kovan säryn ja käden nykimisen takia. Kiukun ja itkunsekaisen purkauksen jälkeen isännälle puhelimessa totesinkin jo, että ilmeisesti lääkärit varmaan jo kuvittelevat että minulla on tämä juttu korvien välissä tai sitten pitävät minua laiskana "nuorena". Siitä kyllä on kenenkään turha valittaa, etteikö työkokemusta olisi kertynyt. TE-keskuksessa ainakin ihmeteltiin jopa, mitenkä olen onnistunut niin laajan ja pitkän kokemuksen saada opiskelujen ohella.

Siltikin olen sairastumisen myötä tippunut varsinaiseksi väliinputoajaksi. Kuntoutus tai koulutus mahdollisuudet ovat olemattomat eri laitosten omien kriteerien myötä. Tuloja ei ole tarpeeksi ollut, liian nuori, liian vähän työkokemusta jne... Tuo lista oli mahdottoman pitkä mitä sitä käytiin jossain vaiheessa läpi.

Päätin tuossa lankoja taasen värjätessäni (kattilooren poristessa hellalla, tällä kertaa liesituulettimen alla) rykäästä vanhan ikuusuusprojektin loppuun. Hyllyssä tuo on kaapin perällä oleillut kauan aikaa, mutta nyt ajattelin josko sen verran saattaisi ommella, että pykäisi sen valmiiksi. Kokoa matolle kertyi loppuviimein 45x70 cm, aivan omialtaanen kynnysmatto, tai luultavasti tuo päätyy minun käyttämääni vessaan. Pääsinpähän eres vanhoosta tilikuusta erohon. Maton pohojakin oli ommeltu paksuista puuvillapaloista.
Ja nyt loppuun vielä kuva siitä värien kirjosta.

Kokemuksia vinyyliverhouksesta

Viime vuonna mainitsin eräästä sijoituksestamme, kun päädyimme verhoilemaan osan talosta vinyylillä. Aivan koko tupaahan meillä ei verhottu, vain hieman yli 160 neliötä. Vielä on loppuosaan luvassa maalausurakkaa, kun tuvan väri vaihtui vinyylien myötä. Punainen vinyyli olisi ollut arvokkaampaa kuin "perusvärit". Omasta mielestäni kuitenkin tuo vaaleankeltainen väri oli todella kaunis ja sopi tänne maalle. Värin päätettyämme piti kuitenkin varmistaa paikalliselta tekniseltäosaltolta, että tämä väri käy meidän alueellemme. Koska asumme niin ulkona taajamasta, ei värillä ollut loppuviimein edes väliä. Onpa tuossa kylällä mm. kirkkaansininenkin tupa.
Vinyylit saapuivat ensin ja muutaman viikon kuluttua saapuivat kaksi työmiestä asentamaan vinyylejä. Asennus sujui todella sutjakasti ja pieniä muutoksia vielä tehtiin asennuksen yhteydessä ja asentajat kysyivät aina mielipiteitä käykö näin tehdä.
Parin viikon kuluttua työ oli valmis ja pian heti perästä saapui takuutodistus. Laskuja tuli kaikenkaikkiaan 3 kappaletta, joten kerralla ei kaikkea tarvitse maksaa.
Nyt on nähty ensimmäinen talvi ja kesä ja nähty vinyylin käyttäytyminen eri sääolosuhteissa. Talvella kuuluu todella pientä napsumista kovilla pakkasilla, niinkuin sormilla pöytään naputtelisi, mutta tätäkään ei havaitse kuin vain pihalla, sisälle asti se ei kuulu. Kovalla tuulella taasen oikeasta suuntaa tuullessa pääsee ilmavirta tuuletusrakoon, josta syntyy jonkinverran ääntä, joka kuuluu myös sisälle. Kesällä taasen pientä koko eroa näkee alareunoissa, vinyyli elää noin millin metriä kohti kovissa lämpötiloissa.
Kaikenkaikkiaan olemme olleet todella tyytyväisiä ja voin kyllä suositella, mikäli on tarkoituksena miettiä talon ulkoverhousta uudelleen, mutta asennetaan näitä uudiskohteisiinkin.
Keväällä sattui pieni haaveri kovalla myräkällä, ja ylhäältä reunapellit repesivät kovan tuulen myötä irti. Jytkyt Oy antoi asennustyöllensä 3 vuoden takuun ja soitettuamme saapuivat samat miehet hetimiten korjaamaan räystään pellitykset. Samalla kaikki pellitykset saivat varmuudeksi vielä pidemmät ruuvit, jotta pysyvät kovemmallakin myräkällä tulevaisuudessa paikoillaan.
Jytkyt Oy asentaa Raimont:in vinyylejä, joilla on 40 vuoden takuu.
Näistä lintujen "pommitkin" pyyhkäisee yhtäkkiä vain saippuavetellä pois. :)

Lopuksi vielä pienenä kevennyksenä tämän hetkinen virkkuutyöni, jonka päällä "komeilee" äiteeltäni saama "viikonlopunvirta-avain". Tämä ei kovin nopeasti kyllä huku...

Sateen ropinaa

Etelä-Pohjanmaalla senkus jatkuu sade-ja ukkoskuurot. Osittain viljasato on tuhoutunut todella pahoin. Onneksi aika on kulunut kuitenkin sisällä virkaten, mutta myös ulkona klapeja tehden. Aamupäivän kuitenkin keskeytti eräs tuttava soittamalla unettomuuttaan. Kävin eilenkin häntä katsomassa ja hieman "ensiapua" antamassa. Tiedossani oli jo piremmältä aika väliltä, että pullon korkki oli hukkunut (häntä lainatekseni, näin hän asian jo ennen juhannusta ilmoitti eräälle ihmiselle). Matkalla jo päätin poiketa paikallisessa terveyskeskuksessa tiedustelemassa löytyisikö vielä vahingossa päivystysaikaa, jotta saataisiin edes vähän ensiapua pahimpaan vapinaan, josta johtui myös tämä unettomuus.
Soitettuani hänen pojallensa oli vastauksena vain, että ei se kuitenkaan taaskaan mihinkään lähäre.
Aikani juteltuamme loppuviimein suostui hän lähtemään joukossani käymään terveyskeskuksessa, koska pelkona kuitenkin oli jälleen viinakrampit, joita ennemminkin on ollut. Lääkäreiden kanssa keskusteltuamme ja ensimmäiset lääkkeet saatua sain lähetteen joukkooni, jotta lähtisin viemään häntä Seinäjoelle katkaisuasemalle. Tätä päätöstä hän ei koskaan ollut tehnyt. Muiden suostutteluista huolimatta.
Aikaa tällä reissullani kului pitkälti yli 5 tuntia. Mutta nyt tiedän, että hän on asianmukaisessa hoidossa ainakin toistaiseksi. Tästä ei suunta ole kuin ylöspäin. Lupasin soitella hänelle huomenna sekä mennä käymään luultavasti torstaina hänen poikansa kanssa. Lupasin myös hänelle jo, että kun hän pääsee sieltä, kuskaan hänet kyllä takaisin kotiin.

Reissun aikana havaitsin myöskin, että olipa sitten uusimmat rintaliivini "hajonneet". Hieman petyin näihin uusiini, kun alle kahden viikon käytös jälkeen jo ensimmäinen kaarituki irtosi ja nyt meni sitten toinen. Käyttöaikaa varmaankaan ole kertynyt kuin juuri ja juuri 2 kuukautta.
Viimeisen vuoden aikana olen aivan siirtynyt hankkimaan liivit pelkästään liikkeestä, koska totesin etten enää tavallisista vaateliikkeistä tai tavarataloista löytänyt kokoja. Ensimmäisellä kertaa ajattelin maksavani itseni kipeäksi liiveistä, mutta saisinpahan edes oikean kokoiset. Loppuviimein kuitenkin olen löytänyt pari hyvää mallia Change:n valikoimista, eivätkä ne todellakaan ole hinnoilla pilattuja. Nuo perusmallien liivit ovat olleet 20-25 € hintaisia. Palvelu on aina mitä mahtavinta Seinäjoella ja muistetaanpa sielä jopa kokokin kun vain liikkeeseen astuu. Oikean koon ja hyvän mallin löydettyäni (leveät olkaimet) ovat yläselän ja hartiaseudun särytkin vähentyneet. Change:a löytää Seinäjoelta ainakin Evelyn:istä joka sijaitsee vanhassa Lehtisen Kauppakeskuksessa. Lisäksi hyvät alennukset vielä saa Change:n omalla klubikortilla. Sähköpostiin myöskin tulee tasaisesti todella hyviä tarjouksia, joita todellakaan ei voi vastustaa. Itse kyllä olen todellakin sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavan naisen kyllä kannattaa käydä liiviliikkeessä kuulemassa totuus oman rintavarustuksen koosta sekä hankkia oikean kokoiset liivit.

Shop Evelyn Seinäjoki
Changen sivuilla pääset tutustumaan tämän hetkisiin väreihin ja malleihin.

Ihanat kamalat tuoksut ja My Toyota.

Niin se jälleen viikko starttasi käyntiin. Nyt on pleikkarikin saanut auton perässä levätä pian 3 päivää. Eileen ehtoolla tuli nurmikkoa ajettua ehtoomyöhään ja tänään vielä osaa. Enimmäkseen kuitenkin päivä on kulunut niin ihanien kuin osittain ei niin miellyttävien tuoksujen parissa. Pitkästä aikaa ajattelin kasvivärjätä koirankarvalankoja. Osa on kasveista on vielä likoamassa. Yhden satsin tuossa illalla höyryttelin ja pitkästä aikaa hieman virkkasin siinä sivussa, kunnes jouduin lopettamaan särkyjen takia. Viime aikoina olen huomannut, että hieman pidempään pystyn virkkaamaan kuin neulomaan. Ideoita toki löytyisi lähteä toteuttamaan vaikka ja mitä, mutta mutta... Se käsi ei sitten tykkää yhtään.

Viimeksi on tullut värjäiltyä talvella jotain pieniä nöttösiä. Värjääminen vai vei jotenkin aikoinaan mennessään ja nyt tuli tuntu, että pakko on jotain kokeilla taasen. Omat ongelmansa toki kattilavärjäämisessä myös on, jos oikein urakoi lieden ääressä on tuloksena varma tulehdus olkapäässä. Kattilaa onneksi pystyy yhdelläkin kädellä sekoittelemaan.

Yleensä keittelen "soppiani" pihalla, mutta päädyin tällä kertaa keittelemään sisällä, hetken kuluttua isäntä tulikin kertomaan, että nyt tuoksuu turhankin epämiellyttävälle. Höyrytetyistä langoista tuli imelä nokkosen/märän koiran ja lampaan yhteensekoitettu erikoistuoksu. Onneksi loppu viimein sain viedä kattilan pihalle jäähtymään. Luultavasti täytyy jatkossa sittenkin värjätä ja keitellä vain pihalla.

Värjäykseen tarvittavia aineita pitäisi kyllä pitkästä aikaa hankkia lisää, koska alkavat pikkuhiljaa olemaan huvenneet. Myöskin kankaanpaino värejä pitäisi hankkia uusia.

Tämä aamu lähti käyntiin niinkuin muutkin aamut, mutta jokin kummallinen vetovoima sai minut tietokoneen äärelle ja selailemaan nettiautoa josta päädyin selaamaan AVKn ja purkaamojen sivuja, loppuviimein päädyin nettivaraosaan katselemaan mitä kivaa sieltä löytyisi mahdollisesti. Silmiini pisti sitten yhtäkkiä alle vuorokausi sitten lisätty ilmoitus, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista osaa Yarikseen. Autokin oli vielä juurikin samaa korimallia oleva ja saman värisellä sisustalla. Ei muutakuin puhelin käteen ja soittelemaan, myyjä oli kesälomareissulla toisella puolella Suomea, mutta sovittiin kuitenkin että ensi viikolla menen katsomaan ja hakemaan sen lopun pois mitä vielä löytyy. Toista vuotta on jo tullut etsittyä varaosa-autoa tuohon rinnalle lähialueelta tuloksetta. Nyt vihdoin viimein kuitenkin löysin etsimäni, josta voin alkaa askartelemaan lisää. Yaris on pikkuhiljaa muuttunut vuoden aikana enemmän ja enemmän oman näköisekseni ja kylläpä tuo välillä liikenteessäkin huomiota ja hilpeyttä herättää. Muutoksiin kuitenkin on aina luvat käyty kysymässä ja kaikki on tehty sallituissa rajoissa omaa silmää miellyttääkseni.

Viimeisin pienen pieni yksityiskohta tuli viime kuulla tehtyä helteessä kaljahuurupäissä, kun päätin maalata Yarpanterin "hampaat" niinkuin äijjät tuota nimitti. Tekarit puuttuivat jonkin aikaa aluksi suusta, mutta sitten sain summittain ostettua värin ja lakan ja yhdistelmä osoittautuikin "aika iskeväksi". Tututkin tunnistavat, koska toista samanlaista ei vastaan tule. Muutenhan pikkuinen hukkuisi muuhun massaan.

Kesä, kärpäset ja vierailevat online pelikaverit.

Juhannus oli ja meni. Hellettä piisasi ja nyt sitten on sateisiin täytynyt tyytyä. Arkeen on kuulunut tottakai tuvan pystyssä pitämistä mutta myöskin puutarhassa on kulunut aikaa. Pienoisia muutoksia tehden, rikkaruohojen kitkentää ja askartelua. Jaloangervoja tuli hommattua vaaleanpunainen sekä pinkki. Multasormesta nämä löytyivät tarjouksesta. Puutarhaan päätyi myös japaninhappomarja.

Eilisehtoo itsellä kului sementtiä tehden ja askarrellen, näistä luultavasti kerron lisää hieman myöhemmin. Sade vain pilasi touhuni, joten vasta kokeilut on tehty.

Pelirintamalla on ollut jälleen mahdotoon maratooni. Ensimmäisen viikon saldo oli yli 60 trophya ja tällä viikolla on tullut jälleen yli 50. Pelikavereilta kuulee kuittailua kun tahkoilen päivät pitkät ja välillä yö myöhään. Vihdoin viimein on 1000 trophya täynnä, alle vuodessa päästiin tähän määrään.

Helteet alkoivat niin verottaa voimia, ettei päivisin jaksanut kuin pelata, aamut ja illat tuli sitten tehtyä arkisia askareita. Loppu viimein kuitenkin kun sisällä lämpötila kohosi yli +30 asteeseen päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja kannoin vanhan television autotalliin ja nahkasohvan ja tietysti PlayStationin. Autotallissa pysyy helteelläkin lämpötila alle 20ssä asteessa. Kova taantumus kyllä tästä kyllä tuli, mutta vanhalla "ylimääräisellä" televisiolla niin ole väliä vaikka jotain tapahtuisi. Koska yleisesti pelaan 32" HD televisiolla tai 108" kuvalla olevalla HD videotykillä, on ollut kova pala pelata juuri ja juuri hieman yli 20 tuumaisella kuvaputki-tv:llä.

Dungeon Siege III vastasi kyllä täysin odotuksia, vaikka arvosteluissa tätä onkin lynkattu. Warriorilla aloin tuota pelaamaan ja nyt ukko on jo yli 20 lvl. Kuitenkin helteet veivät mehut ja pelaaminen jäi sen osalta muutamaan ehtoohin.
Ilman mitään tietoa otin 100% Linger in Shadowssista. Isäntä joskus totesi tämän oudoksi ja jäi lataamatta, mutta erehdyin sitten kuitenkin lopuksi hommaamaan.
Storesta tuli myös latailtua samaan syssyyn Magic Orbz kahdella game packillä. Ajantappoon tuo aivan omialtaanen oli.
Vihdoin viimein myöskin sain aikaiseksi ladattua nuo PSN katkosta saadut pelit. Loppuviimein päädyin LBP ja WipeOuttiin, InFamous löytyy kuitenkin jo toiselta pleikkarilta. LBPtä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä kyllä oikein vieläkään. Ei vain oikein iske. Kaverin kanssa yhtenä ehtoona tuota kuitenkin koitin, kun apua tarvitsi jossain kentässä. Totesimmekin ettei ilmeisesti tuo ole tarkoitettu vanhemmille ihmisille, että paremmin varmaan ne ala-aste ikäiset siinä pärjää.
Ale-laarista tuli löydettyä viime perjantaina maakuntamatkailua harrastettua siskon kanssa Where the wild things are-peli. Tuota pelailin vissiin kolmena ehtoona pieninä pätkinä ja sieltähän platina pläjähti. Tämä nyt oli 4. platina omalle tunnukselleni. Tulevan viikon pelejä en ole pahemmin miettinyt. Vähän sieltä täältä luultavasti tulee jälleen pelattua jotain vanhoja hetken. Shiftiä ja GT5sta ainakin vähän tullut tuossa koiteltua ja varmaan taasen voisi noita koittaa. Hyllyssä on vielä todella paljon korkkaamattomia pelejä edelleen.


Yarpanterikin on viime vuodesta jälleen piäntä muutosta kokenu kevään ja kesän aikana.

Otsikossa puhuin online-pelikavereista. Osasta on muodostunut juuri sellaisia joiden kanssa tulee arkisin jopa soiteltuakin. Muutenkin ollaan tekemisissä kuin vain pelkästään parteissa, jutellaan niitä näitä. Tulevista hankinnoista, elektroniikasta, leffoista ja mistä vain. Ensi viikolla meille on tulossa yksi yhteinen pelikaveri paremminkin minun vieraakseni pariksi päiväksi. Siitä viikonloppuna onkin majoitettavaksi tulossa isännälle 3 hänen pelikaveriaan jokka nyt kokoontuvat kolmatta neljättä kertaa, yksi ihminen on porukassa vaihtunut kuitenkin. On ollut hienoa huomata minkälaisia persoonia oikeasti sieltä nikkien, äänien ja emblemien taakse on kätkeytynyt. Aika kylläkin aina vain menee todella nopeasti. Tälle vuodelle oli pojilla haaveissa saada käyttöön kylpytynnyri, tämä haetaankin sitten aamusta.

Viime viikon pelikatsaus

Viime viikolla tuli pelailtua vähän sitä sun tätä. Vanhoja pois ja osaa vähän eteenpäin ja korkkaamattomiakin tuli jotain koitettua.
Maatuska peli Stacking:iin tuli hommattua DLC, jonka myötä trophy prosentti nousi sataan. DLCn kesto oli suurinpiirtein hieman yli tunnin taukoineen. Mutta mukavaa vaihtelua muutamaksi tunniksi tuosta pelistä piisasi. Osa tehtävistä kyllä vaati todellista mielikuvitusta. Vajaan 15 euron hinta kyllä sinänsä suolainen on muutaman tunnin pelille, eikä trophyilläkään paljoa juhlita. Peruspelissä on pronssisia ja 4 kpl hopeisia. Lost Hobo King-DLC:ssä joka maksoi vajaa 4 € löytyi jopa yksi kultainen.

Pelistä lisää infoa http://www.doublefine.com/

Suhteellisen paljon aikaa tulee kulutettua edelleenkin Black Opsin kanssa. Melkein päivittäin. Uusinta vasta PS3selle julkaistua karttapakettia en ainakaan toistaiseksi hankkinut ja vähän sillä mielellä olen, etten hankkisikkaan. Enää kuitenkaan mahdottoman pitkä aika ole kun uusi MW3 julkaistaan.

Parin kuukauden tauon jälkeen päätin myös alkaa zombeja lahtaamaan Dead Nationin parissa, kovin pitkälle en jaksanut kuitenkaan yksikseni edetä. Mielummin tuotakin pelaa onlinessa kaverin kanssa. Varsinkin kun päivityksen myötä myös chattiäänet saatiin kuntoon, on tuo huomattavasti viihdyttävämpää. Kun peli julkaistiin pelasin samalla plekulla toisen pelaajan kanssa ensimmäiset 8 kenttää läpi yhdeltä istumalta, mutta nyt itsekseni en sitten ole jaksanut pelata.

Itse olen pelannut jo ylitse 15 vuotta kuitenkin eri konsoleilla ja kyllä täytyy todeta että online-pelaamisen myötä se on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Vaikka en tästä "ominaisuudesta" enää luopuisikkaan tekee silti hyvää välillä ihan itsekseenkin pelailla jotain. Nyt on ollut juurikin se kausi.

Päätin myös viikolla pilkkahintaan ostaa Penny Arcade Adventures 1&2. Alle 4:llä eurolla kaksi peliä ei todellakaan ollut huono sijoitus. Ensimmäistä osaa tuli yhtenä päivänä pelailtua jonkin aikaa, mutta kun jälleen meinasin jatkaa totesin etten ollutkaan tallentanut peliä vaan jälleen jouduin alusta aloittamaan. Aivan hauskan oloiselta parodialta tuo vaikuttaa. Ajan kanssa täytyy koittaa tuota paremmin sitten pelailla.

Dungeon Siege 3:sta on odotettu jo kuukauden verran kuin kuuta nousevaa. 17.6. oli Euroopan virallinen julkaisu päivä. Perjantaina oli hieman kiirusta enkä kerennyt hakemaan tuota, joten lauantaina alkoi metsästys. Kiersin naapuripitäjän kaikki pelejä myyvät kaupat, mutta joka paikassa myitiin ei-oota. Maanantaina aloitin ko. liikkeisiin puhelinrumman, josko johonkin olisi jo kyseinen peli saapunut. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaasan Pelimieheen oli jo PC versio saapunut, mutta muille konsoleille ei ollut vielä tullut. Varauksessa Vaasasta nyt on kaksi kappaletta näitä pelejä, puhelinsoitto luultavasti tulee huomenna, jotta voin käydä ne hakemassa. Onneksi kuitenkin on saanut koittaa sitä demoa edes.

Tuolla DS3sen metsästys reissulla jäi käteen vanha Leisure Suit Larry:Box Office Bust, jonka parissa on tullut nyt menetettyä hermonsa useampaan otteeseen. Vaikkakin aivan hauska ns. tasohyppely tuo on ollut on tuo kyllä toisin sanoen juosten kusten tehty. Ohjaus on mitä sattuu, bugeja löytyy vaikka kymmenelle pelille jakaa, kamera seilaa itseksensä koko ajan ja sitä on hankala kohdistaa silloin kun haluaa. Nopeatempoinen tuo kyllä on (juokse paikasta A paikkaan B). Loppuun en kuitenkaan vielä ole jaksanut tarinaa pelata.

Näin keskikesän juhlan alla vähän on täytynyt irtautuakin pelaamisesta edes päivisin hetkeksi ja koittaa siivoilla tupaa. Myöskin pihalla on aikaa saanut kulunut. Viikon kohokohta kuitenkin on aina KFIN Podcast jonka myötä tulee rentouduttua sohvalla kuunnellen poikien höpinöötä. Ja tottakai välillä IRCssä höpötellen peleistä.
Mutta seuraavaan kertaan asti lainaan podcästin poikia ja totean "soditaan kiltisti".

Melkein vuasi elämästä.

Moni otteehin on blogitekstit olleet vaiheessa, mutta postittamatta ovat jääneet. Josko nyt sitten vähän aktiivisemmin koittaisin päivitellä tulevaisuuressa.
Kalliiksi on tämäkin aika käynyt ainakin lääke/lääkärikustannusten myötä. Viimr syksynä alkoi käsi kiukutella ja työterveyden kautta sitten pääryin loppuviimein käsikirurgille. Jokainen lääkäri jolla kävin antoi eri diagnoosin, sairasloma jatkui 2,5 kuukautta, kipu aavistuksen helppasi ja saatoin särkylääkkeen voimalla töissä kulkea. Toimintaterapeutilta sain rannetuen, jotta pystyisin paremmin tekemään töitä. Reuma kokeetkin olivat puhtaat. Vajaa 2 kuukautta tuli töissä kuljettua kunnes huonoilla tikapuilla pesin ikkunoita eräällä työmaalla ja siitä alkoi jälleen säryyt. Vajaa kolme viikkoa tuli kuljettua silti töissä kiireiren takia, kunnes en enää pystynyt puristamaankaan mitään oikealla kärellä. Vihiroon viimein helmikuulla sitten taasen pääryin työterveyteen, jostai alkoikin sairaslomaputki jälleen. Ensin viikko, sitten kaksi, loppuviimein alettiin jo kuukautta kerralla kirjoittamaan. Taas käynti käsikirurgilla ja torettiin että pitäisi laihruttaakkin vaikka olen aivan normaalipainoinen. Kaharen kuukauren kohoralla käytiin keskustelut työnantajan ja piiripomon kanssa tulevaisuuren suunnitelmista. Minulle ilmoitettiin että olen liian pitkään ollut sairaslomalla toistuvan vamman kanssa, joten näin ollen työsuhure päättyy määräajan loppuessa. Heti tuon tieron saatuani aloin ottaa yhteyttä erinäisiin paikkoihin; liittoon, te-keskukseen ja niin erelleen. Niin sanotut paperiasiat olivat kunnossa jo siinä vaiheessa kun työsuhde virallisesti päättyi. Kolmelta eri lääkäriltä oli lausunnot etten kykene enää jatkamaan nykyisessä työssäni.
Vaikka nyt ensimmäistä kertaa vuosiin "saan olla kotona" ei se helppoa ole. Viimeisen parin kuukauren aikana olen soitellut päivät pitkät eri paikkoihin, kulkenut lääkäreissä ja tutkimuksissa, omaan piikkiin.
Olenkin ollut tyytyväinen siihen että säästin viime kesästä lähtien pahan päivän varalle. Tällä hetkellä säästössä on hieman yli 3500 € huonoilla koroilla, sekä yhteiselle varatilille on kertynyt ylitse 1300 €. Osaan säästöistä olen joutunut kajoamaan äkillisten menojen vuoksi.
Vielä käteen, loppuviimein nyt on löytynyt osaan kipuiluun jo syy, ilmeisesti tuolloin tikapuilta tippuessani minulta oli revennyt nivelside toisesta ranteesta, jonka myötä on kättä särkenyt yhtäjaksoisesti jo ylitse 4 kuukautta, ei eres yhtä ainutta kivutonta päivää ole ollut. Viälä ei kuitenkaan radiaalisyrjän kivuille löytynyt syytä, mutta epäilen hyvin vakavissani että sielä saattaisi olla jonkinlaista hermovammaa vähintään. Syksyn mittaan nyt on jo tierossa, että käsi ainakin kertaalleen tähystetään. Taattua ei ole, että kipu pystyttäisiin poistamaan.
Nämä kivut vain ikävä kyllä rajoittavat elämää hyvin suurilta osin. En pysty eres puhelinta kannattelemaan, saati kuoria perunoota, haravoorakkaan ei pysty kuin vajaan puoli tuntia kerralla jonka jälkeen tuntuu kaksi päivää kuin olisi miljoona nuppineulaa käsissä, jyskyttää ja sormet nykii itseksensä. Käsitöiren tekemistä on turha eres haaveilla, korkeintaan yhyren kaksi varrasta pystyy kerralla tekemään, kunnes säryt käyvät sietämättömiksi.
Vaikka elämä tällä hetkellä ehkä ankealta kuulostaakin, siihen vain turtuu ja oppii tekemään asioita toisella lailla. Oikeastaan nautin tällä hetkellä elämästäni. Saan viettää sitä "ansaittua lomaa" vuosien jälkeen, olla emäntä. Ensimmäistä kertaa on aikaa tehrä mitä huvittaa. Aikaa laittaa ruokaa, ennemmin meillä on hyvin pitkälti syöty kaikkea pikaista, kun palijua keriinny näkemään kotosalla, kun aina toinen oli menossa. Nyt viitsii kerralla suunnitella usiamman päivän ruuat ja kokeilla kaikkea uutta (olen jopa opetellut laittamaan kanaa ja syönytkin sitä itse, vaikken ikänä ole ennemmin syänykkään, myös mustekala on ollut uusi tuttavuus.)
Auton kanssa on silloin tällöin tullut räpläiltyä ja ruohonleikkurin kanssa tuloo aikaa kulutettua tasaaseen, vaikka välillä sekin on telakalla ollut. Isäntä vaan ei oikeen oo tykänny kun ajelen nurmikot sen töissä ollessa, vuosia kun tuo on hänen hommansa ollut.
Sadepäivien varalle sitten löytyy pelihyllystä pelejä pleikalle, PSN myötä on tullut tutustuttua monihin uusiin mahtaviin tuttavuuksiin. Sota- ja autopelejä pelaavia suamalaasia naisia vain tuntuu olevan torella vähän. Voipi sanua notta välillä isköö sellaanen trofee-kuume ettei sitten auta muu kuin pelata. Ja vaikka kättä särkeekin välillä niin ettei mitään pysty tekemään, on mahrollista kuitenkin pelata move-ohjaimella.
Tulevaisuuressa voikin olla notta kirjoottelen peliistä tännekkin, koska kuitenkin niirenkin parissa aika kuluu.