Moni otteehin on blogitekstit olleet vaiheessa, mutta postittamatta ovat jääneet. Josko nyt sitten vähän aktiivisemmin koittaisin päivitellä tulevaisuuressa.
Kalliiksi on tämäkin aika käynyt ainakin lääke/lääkärikustannusten myötä. Viimr syksynä alkoi käsi kiukutella ja työterveyden kautta sitten pääryin loppuviimein käsikirurgille. Jokainen lääkäri jolla kävin antoi eri diagnoosin, sairasloma jatkui 2,5 kuukautta, kipu aavistuksen helppasi ja saatoin särkylääkkeen voimalla töissä kulkea. Toimintaterapeutilta sain rannetuen, jotta pystyisin paremmin tekemään töitä. Reuma kokeetkin olivat puhtaat. Vajaa 2 kuukautta tuli töissä kuljettua kunnes huonoilla tikapuilla pesin ikkunoita eräällä työmaalla ja siitä alkoi jälleen säryyt. Vajaa kolme viikkoa tuli kuljettua silti töissä kiireiren takia, kunnes en enää pystynyt puristamaankaan mitään oikealla kärellä. Vihiroon viimein helmikuulla sitten taasen pääryin työterveyteen, jostai alkoikin sairaslomaputki jälleen. Ensin viikko, sitten kaksi, loppuviimein alettiin jo kuukautta kerralla kirjoittamaan. Taas käynti käsikirurgilla ja torettiin että pitäisi laihruttaakkin vaikka olen aivan normaalipainoinen. Kaharen kuukauren kohoralla käytiin keskustelut työnantajan ja piiripomon kanssa tulevaisuuren suunnitelmista. Minulle ilmoitettiin että olen liian pitkään ollut sairaslomalla toistuvan vamman kanssa, joten näin ollen työsuhure päättyy määräajan loppuessa. Heti tuon tieron saatuani aloin ottaa yhteyttä erinäisiin paikkoihin; liittoon, te-keskukseen ja niin erelleen. Niin sanotut paperiasiat olivat kunnossa jo siinä vaiheessa kun työsuhde virallisesti päättyi. Kolmelta eri lääkäriltä oli lausunnot etten kykene enää jatkamaan nykyisessä työssäni.
Vaikka nyt ensimmäistä kertaa vuosiin "saan olla kotona" ei se helppoa ole. Viimeisen parin kuukauren aikana olen soitellut päivät pitkät eri paikkoihin, kulkenut lääkäreissä ja tutkimuksissa, omaan piikkiin.
Olenkin ollut tyytyväinen siihen että säästin viime kesästä lähtien pahan päivän varalle. Tällä hetkellä säästössä on hieman yli 3500 € huonoilla koroilla, sekä yhteiselle varatilille on kertynyt ylitse 1300 €. Osaan säästöistä olen joutunut kajoamaan äkillisten menojen vuoksi.
Vielä käteen, loppuviimein nyt on löytynyt osaan kipuiluun jo syy, ilmeisesti tuolloin tikapuilta tippuessani minulta oli revennyt nivelside toisesta ranteesta, jonka myötä on kättä särkenyt yhtäjaksoisesti jo ylitse 4 kuukautta, ei eres yhtä ainutta kivutonta päivää ole ollut. Viälä ei kuitenkaan radiaalisyrjän kivuille löytynyt syytä, mutta epäilen hyvin vakavissani että sielä saattaisi olla jonkinlaista hermovammaa vähintään. Syksyn mittaan nyt on jo tierossa, että käsi ainakin kertaalleen tähystetään. Taattua ei ole, että kipu pystyttäisiin poistamaan.
Nämä kivut vain ikävä kyllä rajoittavat elämää hyvin suurilta osin. En pysty eres puhelinta kannattelemaan, saati kuoria perunoota, haravoorakkaan ei pysty kuin vajaan puoli tuntia kerralla jonka jälkeen tuntuu kaksi päivää kuin olisi miljoona nuppineulaa käsissä, jyskyttää ja sormet nykii itseksensä. Käsitöiren tekemistä on turha eres haaveilla, korkeintaan yhyren kaksi varrasta pystyy kerralla tekemään, kunnes säryt käyvät sietämättömiksi.
Vaikka elämä tällä hetkellä ehkä ankealta kuulostaakin, siihen vain turtuu ja oppii tekemään asioita toisella lailla. Oikeastaan nautin tällä hetkellä elämästäni. Saan viettää sitä "ansaittua lomaa" vuosien jälkeen, olla emäntä. Ensimmäistä kertaa on aikaa tehrä mitä huvittaa. Aikaa laittaa ruokaa, ennemmin meillä on hyvin pitkälti syöty kaikkea pikaista, kun palijua keriinny näkemään kotosalla, kun aina toinen oli menossa. Nyt viitsii kerralla suunnitella usiamman päivän ruuat ja kokeilla kaikkea uutta (olen jopa opetellut laittamaan kanaa ja syönytkin sitä itse, vaikken ikänä ole ennemmin syänykkään, myös mustekala on ollut uusi tuttavuus.)
Auton kanssa on silloin tällöin tullut räpläiltyä ja ruohonleikkurin kanssa tuloo aikaa kulutettua tasaaseen, vaikka välillä sekin on telakalla ollut. Isäntä vaan ei oikeen oo tykänny kun ajelen nurmikot sen töissä ollessa, vuosia kun tuo on hänen hommansa ollut.
Sadepäivien varalle sitten löytyy pelihyllystä pelejä pleikalle, PSN myötä on tullut tutustuttua monihin uusiin mahtaviin tuttavuuksiin. Sota- ja autopelejä pelaavia suamalaasia naisia vain tuntuu olevan torella vähän. Voipi sanua notta välillä isköö sellaanen trofee-kuume ettei sitten auta muu kuin pelata. Ja vaikka kättä särkeekin välillä niin ettei mitään pysty tekemään, on mahrollista kuitenkin pelata move-ohjaimella.
Tulevaisuuressa voikin olla notta kirjoottelen peliistä tännekkin, koska kuitenkin niirenkin parissa aika kuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti