Viimeinen kuukausi on hurahtanut asioita hoidellessa ja lääkäreissä jälleen ravatessa. Viimein kuitenkin on vastoinkäymisten myötä saatu erävoittojakin.
Paikallinen terveyskeskus ilmoitti, että hoitava lääkäri oli sanonut minun olevan työkykyinen käteni kanssa ja käski ilmoittautua jälleen työkkäriin. Tästä kimpaantuneena kävin kuitenkin varaamassa ajan Kirurgikeskukseen, jotta saisin sairaslomalle jatkoa sekä lähetteen lähtemään keskussairaalaan, koska edelleenkään sieltä ei ollut kuulunut mitään. Ajan sain vielä samalle päivälle, pirätin kuitenkin vielä omassa terveyskeskuksessa pyytämässä joitain papereita joukkooni, joita en vielä itselleni ollut saanut. Pian selvisikin että paperini olisikin pitänyt olla jo keskussairaalassa, mutta niitä ei ollutkaan ikänä sinne lähetetty. Yhtäkkiä eräälle lääkärille löytyikin aikaa, joten pääsin vielä sinne mesoamaan tämän arvauskeskuksen toimintaa. Illalla käydessäni kirurgilla, ei hän edes alkanut pahemmin tutkia missä mennään, vaan jo pelkästään käsikirurgin lausunnon perusteella kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, joka faksattiin sinne samantien.
Tästä viikonpäästä oli jälleen aika hoitavalle lääkärille terveyskeskukseen, pikkuhilhjaa asiat rullaantuvat eteenpäin. Nyt edessä on arviointia niin tk:n, työkkärin kuin kelankin osalta, kela tulee kustantamaan uudelleenkoulutukseni/kuntoutukseni, kunhan "se oikea" ala löytyy, mitä kykenen tekemään. Myöskin terveyskeskuksesta laitettiin paperit keskussairaalaan vetämään loppuviimein. Sairaslomakin jatkuu vuoden loppuun.
Papereiden kanssa on saanut viime aikoina juosta joka paikassa pää kolmantena jalkana ja aina vain vaaditaan jotain lisää johonkin laitokseen. Jos ei mitään muuta niin käydä allekirjoittamassa papereita toisella paikkakunnalla.
Eilen saapui vihdoin viimein keskussairaalasta kirje, loppuviimein olen tähystysjonossa!
Muutaman viikon päästä on gynellekkin aika, hormonikierukan puolivälitarkastus. Vajaan kuukauden tässä onkin jo kärvistelty rajujen supistusten kanssa. Neuvolasta kylläkin suositeltiin, että kannattaisi päivystykseen mennä, mutta kyllä nuoden kanssa vielä elää. Välillä kylläkin saa olla aivan kaksinkerroin, kun tulevat niin voimakkaina ja saattavat useamman tunninkin putkeen jatkua.
Kotona on tullut puuhasteltua kaikkea pientä, sen verran mitä käsi välillä on periksi antanut, onneksi kuitenkin olen itselleni saanut työmiehen ruokapalkalla, joten aikaan on jos jotain saatu. Polttopuita tuossa taannoin pienistelin parina päivänä moottorisahan kanssa, niillä nyt pitäisi tämän syksyn lämmitellä tupaa. Viikonloppuna jo piti kierrotkin päälle panna, kun pieniä yöpakkasia on ollut ja tuvassa lämmöt laski jo vajaaseen 16 asteeseen. Isompi urakka mitä tässä on tullut puuhasteltua on ollut loppujen puuverhousten maalaus. Hullun hommaksi se vain osoittautui kun punaisia lautoja alettiin maalata vinyyliverhouksen kanssa samaan väriin eli vaaleankeltaisiksi. Kravata minun ei onneksi ole tarvinnut, vaan työmieheni on tämän homman hoitanut, itse olen saanut sitten maalailla aina sen mitä olen pystynyt. Vajaan kuukauden rupeaman jälkeen alkaa talo olla maalissa, eikä se enää ole kaksivärinen. Viimeisiä ikkunanpokia on tässä nyt kierrelty ja siinä sivussa on pientä kattoremonttiakin tehty.
Pari viikkoa sitten sain lahjaksi vanhan neulekoneen, sitä on sateisina iltoina tullut hieman koiteltua, mutta siitä taidan myöhemmin kertoa sitten lisää.
