Mysteeri nimeltä naisen hormonitoiminta.

Jälleen kerran on kirjoittelut jääneet, kun on lääkäreillä tullut rampattua niin arvauskeskuksessa, keskussairaalassa, kuin yksityiselläkin jopa useamman kerran viikossa. Rahaa on palanut taasen pitkälle ylitte 300 euroa tuohon hässäkkään ja melkein 100 e lääkkeet vielä päälle.

Vajaa pari kuukautta jatkui päivittäin selvät supistelut, erityisesti jos yritin tehdä jotain, niin tämä alkoi. Myöskin pidemmän aikaa jatkui yhdyntyjen jälkeinen verenvuoto joka kesti aina päivän pari. Normi tk tarkastuksessa kaikki näytti silti olevan ok.

Suurin osa oireista alkoi sitten kuin puulla olisi päällä lyöty. Nousi lämpö, alaselkää alkoi jyskytellä ja tuntui kuin munasarjaa ja kohtua riistettäisiin pihalle. Särkylääkkeillä ei vaikutusta ollut edes kuumeen alentamiseksi. Makasin vain sängyssä kippuralla, kävely sattui entistä enemmän. Muutamassa tunnissa olo muuttui aivan sietämättömäksi, mitenkään päin ei hyvä ollut. Vajaa neljä tuntia kärvisteltyäni soitin terveyskeskukseen aikaa, parin tunnin päästä saisi mennä.
Isännän kuskatessa terveyskeskukseen tuntui autossa istuminenkin tuskalta. Päivystävä vanhempi naislääkäri totesi, notta keskussairaalaan näyttämään itseänsä, ei he täälä mitään nyt keksi, lähetteeseen kirjattiin SO-Itis eli munasarjatulehdus epäily. Ajatuksena oli itsellä, että kuluu se perjantai ehtoo näinkin.
Naistentautien polilla kello tuntui valuvan todella hitaasti eteenpäin. Kokeita otettiin, eikä kukaan puhunut mitään. Parin tunnin odotuksen jälkeen vihdoin kutsuttiin sitten vastaanotolle, vastassani minua oli ulkomaalaistaustainen naislääkäri joka ei tuntunut tajuavan puoliakaan puheistani. Aina piti tavata uudestaan ja uudestaan. Tajusin, että ilmeisesti olisi pitänyt paremminkin kirjakieltä puhua, eikä sitä leviää murrettansa. Tutkittiin ja hutkittiin joillain aatamin aikaisilla vehkeillä. Ultrassakin näki kierukan olevan vielä oikealla paikallansa. Diagnoosiksi hän keksi, että minulla olisi jonkinnäköinen suoliston häiriö. Lääkkeeksi buranaa.

Maanantaina sitten takaisin tk:hin, sieltä määrättiin vain Litalginiä, tällä kertaa epäilynä jotain ylemmän vatsan vaivoja. Erilaisiin kokeisiin taas määrättiin. Tiistaina kokeisiin ja ehtoopäivällä sitten lääkäri soitti, että josko ultrattaisiin perjantaina virtsakanavat, jos vika olisikin sielä.

Mielestäni oireet kuitenkin viittasivat alusta alkaen gynekologisiin vaivoihin, joten suivaannuin ja varasin ajan yksityiselle gynekologille jälleen kerran hoitoa saadakseni. Ajan sain seuraavalle päivälle.

Pianhan sitä yksityisellä sitten selvisikin, että oireiden aiheuttaja oli kohdun ja toisen munasarjan tulehdus. Aikansa jo palvellut hormonikierukka jouduttiin samantien poistamaan ja aloittamaan kova 2den antibiootin kuuri. Uuteen Mirenaankin sain reseptin, mutta ennen sitä kuitenkin täytyy selvittää, ettei ole mitään vaurioita tullut ja että luomukuukautisetkin tulisi, jotta saataisiin asennettua takaisin.

Antibiooteista sain kaikki mahdolliset haittavaikutukset, mitä edes listoissa mainittiin. Oksentelin, rauta maistui suussa, join mahdottomasti (ramppasin vessassa), lista olisi melkein loputon... Kuurien loputtua kuitenkaan oireet eivät vieläkään helpanneet. Ensimmäinen migreenikohtauskin tuli yli 3 ja puolen vuoden tauon jälkeen, joka johti heti siihen, että jouduin terveyskeskukseen tiputukseen. Uuden viikon alkaessa tk:sta jälleen määrättiin lisään erinäisiä verikokeita ja loppuviimein jälleen takaisin naistentaudeille. Kierukan poiston jälkeen seuraavana päivänä alkoi myöskin odotettu tyhjennysvuoto, joka ei kuitenkaan ollut niin raju, kuin odotin.

Naistentaudeilla pääsin viimeisellä kertaa kuitenkin vihdoin aivan asialtaiselle lääkärille. Päällipuolin näyttää siltä, että tulehdus on hellittänyt, mutta jääneelle kipuilulle (kuin puukkoa paasattaisiin toiseen munasarjaan)ei syytä keksitty. Jos tämä kuitenkaan ei nyt lopu jonkun kuukauden sisällä, täytyy sitten tähystellä, mahdollisena piti että jossain päin olisi pieniä endo-pesäkkeitä. Sivuten siinä myös mittailtiin tuo toisessa munasarjassa jo vuosia ollut kysta, joka todettiin ettei ole suuntaan jos toiseenkaan oikeastaan kasvanut. Kohdunkin limakalvot aavistuksen olivat kasvaneet, mutta... munasarjat ovat lopettaneet toimintansa. Vielä alle parikymppisenä ne tutkittiin ja todettiin olevan PCO-tyyppiset, muttei tyypilliset kuitenkaan, oikeastaan niissä oli jatkuvaa hyperstimulaatiota. Mutta nyt, vasta 22 vuotiaana ovat lakanneet toimimasta.
Lääkärin kommentti tähän satutti: "ainakaan ei tarvitse pelätä raskautta".
Teroluteilla nyt kuitenkin yritetään saada vuotoa aikaan silloin tällöin, notta pääsisivät ne limakalvotkin uusiutumaan. Loppuvuodesta sitten varmaankin uusinta käyntiä on jälleen tulossa, hormonitasojen mittasta yms.

Jos nyt jotain positiivistä kuitenkin koko ruljanssista pitää keksiä, niin seksi ainakin tuntuu paljon paremmalle tätä nykyä. ;D

Tälläisiä rustauksia tällä kertaa.

Erävoittoja ja tekemisen tuntua

Viimeinen kuukausi on hurahtanut asioita hoidellessa ja lääkäreissä jälleen ravatessa. Viimein kuitenkin on vastoinkäymisten myötä saatu erävoittojakin.
Paikallinen terveyskeskus ilmoitti, että hoitava lääkäri oli sanonut minun olevan työkykyinen käteni kanssa ja käski ilmoittautua jälleen työkkäriin. Tästä kimpaantuneena kävin kuitenkin varaamassa ajan Kirurgikeskukseen, jotta saisin sairaslomalle jatkoa sekä lähetteen lähtemään keskussairaalaan, koska edelleenkään sieltä ei ollut kuulunut mitään. Ajan sain vielä samalle päivälle, pirätin kuitenkin vielä omassa terveyskeskuksessa pyytämässä joitain papereita joukkooni, joita en vielä itselleni ollut saanut. Pian selvisikin että paperini olisikin pitänyt olla jo keskussairaalassa, mutta niitä ei ollutkaan ikänä sinne lähetetty. Yhtäkkiä eräälle lääkärille löytyikin aikaa, joten pääsin vielä sinne mesoamaan tämän arvauskeskuksen toimintaa. Illalla käydessäni kirurgilla, ei hän edes alkanut pahemmin tutkia missä mennään, vaan jo pelkästään käsikirurgin lausunnon perusteella kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, joka faksattiin sinne samantien.
Tästä viikonpäästä oli jälleen aika hoitavalle lääkärille terveyskeskukseen, pikkuhilhjaa asiat rullaantuvat eteenpäin. Nyt edessä on arviointia niin tk:n, työkkärin kuin kelankin osalta, kela tulee kustantamaan uudelleenkoulutukseni/kuntoutukseni, kunhan "se oikea" ala löytyy, mitä kykenen tekemään. Myöskin terveyskeskuksesta laitettiin paperit keskussairaalaan vetämään loppuviimein. Sairaslomakin jatkuu vuoden loppuun.
Papereiden kanssa on saanut viime aikoina juosta joka paikassa pää kolmantena jalkana ja aina vain vaaditaan jotain lisää johonkin laitokseen. Jos ei mitään muuta niin käydä allekirjoittamassa papereita toisella paikkakunnalla.
Eilen saapui vihdoin viimein keskussairaalasta kirje, loppuviimein olen tähystysjonossa!
Muutaman viikon päästä on gynellekkin aika, hormonikierukan puolivälitarkastus. Vajaan kuukauden tässä onkin jo kärvistelty rajujen supistusten kanssa. Neuvolasta kylläkin suositeltiin, että kannattaisi päivystykseen mennä, mutta kyllä nuoden kanssa vielä elää. Välillä kylläkin saa olla aivan kaksinkerroin, kun tulevat niin voimakkaina ja saattavat useamman tunninkin putkeen jatkua.
Kotona on tullut puuhasteltua kaikkea pientä, sen verran mitä käsi välillä on periksi antanut, onneksi kuitenkin olen itselleni saanut työmiehen ruokapalkalla, joten aikaan on jos jotain saatu. Polttopuita tuossa taannoin pienistelin parina päivänä moottorisahan kanssa, niillä nyt pitäisi tämän syksyn lämmitellä tupaa. Viikonloppuna jo piti kierrotkin päälle panna, kun pieniä yöpakkasia on ollut ja tuvassa lämmöt laski jo vajaaseen 16 asteeseen. Isompi urakka mitä tässä on tullut puuhasteltua on ollut loppujen puuverhousten maalaus. Hullun hommaksi se vain osoittautui kun punaisia lautoja alettiin maalata vinyyliverhouksen kanssa samaan väriin eli vaaleankeltaisiksi. Kravata minun ei onneksi ole tarvinnut, vaan työmieheni on tämän homman hoitanut, itse olen saanut sitten maalailla aina sen mitä olen pystynyt. Vajaan kuukauden rupeaman jälkeen alkaa talo olla maalissa, eikä se enää ole kaksivärinen. Viimeisiä ikkunanpokia on tässä nyt kierrelty ja siinä sivussa on pientä kattoremonttiakin tehty.

Naiselliset työkalut?

Pari viikkoa sitten sain lahjaksi vanhan neulekoneen, sitä on sateisina iltoina tullut hieman koiteltua, mutta siitä taidan myöhemmin kertoa sitten lisää.

Poika saunoo ja muut SingsStar SuomiSuosikit

Erellisestä postauksesta kuluikin jo tovi aikaa. Isäntä vietti loput lomansa ja se saikin hieman irtautumaan normeista. On tullut niin pelailtua yhressä kuin käytyä puolukassakin. Pari platinaa tuli taas kahmittua vaihteeksi peleistä ja eilen meni jo 1300 trophyn raja rikki. Vajaa kymmenkunta peliä on jälleen tullut lisää hankittua, viimeisin tänään kun SingStarin uusin, SuomiSuosikit julkaistiin. Todella otettu oli valikoimasta, kun entistä enemmän joukkoon oli saatu iskelmääkin/kevyttä musiikkia. Nythän ensi viikonloppuna sitten starttaa Suomea kiertävä SingStar kiertuekin.

SS kiertue infoa

Lääkärissäkin ja tutkimuksissa on tullut taas rampattua, tänään kävin jälleen viimeksi erään kirurgin juttusilla sekä paikallisessa tk:ssa mesuamassa sieltä saamaani puhelun myötä. Todellakin on jälleen ollut turha odottaa "hoitoa" tai mitään tapahtuvan heidän suunnastansa, ainakaan sen jälkeen kun lähipitäjät yhdistivät "voimansa" perustaen ison laitoksen. Hermoratatutkimuksista ei löytynyt mitään uutta, joten erelleenkin on mysteeri tuo sisäsyrjän kipu. Sairasloma nyt kuitenkin jatkuu syyskuun loppuun asti.

Googlen AdSense todella yllätti minut tällä viikolla, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt 75 euron lahjakortti AdWordsiin. Ehkä tuotakin voisi aikansa kuluksi nyt piruuttansa koittaa. Ehkä tässä oli tällä kertaa lyhkäisyyressään viimeisimmät kuulumiset. :)

Arki.

Viime viikko oli yhtä hullun myllyä. Välillä tuntui ettei vuorokaudessa piisaa tunnitkaan ja tuli touhuttua pitkälle yöhön. Koko ajan tuli tehtyä vähintään kolmea asiaa yhtäaikaa ja välillä jo alkoi muut asiat unohtua siinä rinnalla. Loppuviikon sade sai kuitenkin onneksi hieman tilannetta rauhoittumaan. Viinimarjat on onneksi nyt noukittu puskista, keitetty sekä pakastettu. Siinä sivussa siivottu, lyhennetty housunpulttuja, pyykätty ja piretty vielä isäntäkin ruuissa. Mustitatkin on noukittu ja raparperit jälleen leikoottu. Marjoja tuli noukittua jopa 12h päivästä ja siinä samalla tuli selkäkin aivan huomaamatta poltettua. Tekemistä kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, mutta pakko se vain on puolikuntoisena yrittää pyörittää arkea. Se on ainut keino millä itsensä pystyy kasassa pitämään. Tiedän, että mikäli jäisin vain soffalle makaamaan, romahtaisin varmasti hyvinkin nopeasti.
Perjantaina urakka vihdoin päättyi kun viimeisetkin marjat oli noukittu, niin päätin karsia vielä marjapensaat. Huonot ja vanhat oksat saivat lähteä, koska uusia kasvaa niin hyvää vauhtia. Radikaalia leikkausta nuo eivät olekkaan kokeneet ylitte 15 vuoteen. (Puskat siis on todella vanhoja.)Mustista muutenkin on muutaman viime vuoden tullut hieman kehnosti marjoja.
Kaiken tuon marjarupeaman jälkeen on ollut ihana istua soffalle, kuunnella sateen ropinaa ja eres silloin tällöin pikkuisen neuloa vähän.
Tulipa myös koitettua värjätä tukkaakin Kool Aidillä hetken mielijohteesta. Nyt pitääkin sitten katsoa kuinka väri pysyy tukassa tai vaihtoehtoisesti koittaa, kuinka saisi kiinnittymään paremmin. Ja ettei ihmiset peljästy, niin aivan punaista laitoin tukkaan. Isäntä toki vähän ihmetteli, että mitähän se nyt keittelöö vaihteeksi.

Emännän oudot työskentelypaikat

Tällä kertaa saavat kirjoittelut paremmin jäärä sikseen ja saavat kuvat luvan kertoa omaa tarinaansa loppuviikon tapahtumista. Tällä hetkellä mittari auringossa näyttää 39,8, niin saa vissiin tovin vielä luvan kanssa sisällä olla. Erellisen postauksen jälkeen alooteltiin hieran lippaaminen ja laatootus, mutta pitkälle siitä ei päästy, kun isäntä sai pahan auringonpistoksen ja alkoikin oksentelemaan. Töitä on pystynyt tehdä vasta iltaisin yhdeksän jälkeen.

Välillä on itselläni ollut hieman omia puuhia sitten varjossa, kun päädyin kuraa tekemään. Äireekin sai omansa synttärilahajaksi, eikähän se pääry saunamökin eteen sitten, kun sielä terassit valmiiksi saaraan.

Näyttää se nyt jo aivan erilaiselta. Kivetyksen tekoa jatkan sitten kun taas saan pidettyä kiviä kädessäni, puristaa ei enää pysty kunnolla. Onhan sitä ens viikolla päivät aikaa, kun isäntäkin taas töihin menee. Aita pitäisi vielä pykätä tässä joskus ja sitten keksiä mitä kukkia keksii ympärille.

Pitkästä aikaa tuli kaivettua paperisäkki esiin ja aloinpa sitten vääntämään paperimassaa. Totesin että autotallin musta peltikatto on aivan omialtaanen paikka askarteluilleni. Kipot kaipaavat vielä hieman väriä päällensä, etteivät tylsän valkoiseksi jäisi. Se voi sitten olla vaikka sadepäivän juttuja.

Lapiohommissa.

Tälle viikolle on jo keriitty ihan mukavasti touhuta. Vähän välillä jämälankoja tikuta sekä virkata, mutta pääasiassa näillä helteillä on aika kulunut jälleen pleikkarin ääressä autotallissa päivisin. Hieman siivoillessa jotain kangastilkkuja parempaan jemmaan ja niin edelleen...

Kuitenkin nyt kun isäntäkin on ollut kesälomalla täytyihän sitäkin hieman orjuuttaa, ettei aivan laiskistu. Etupuolelta kaikki laatat on kaivettu ylähän, kun olivat siinä maanneet viimeiset yli 30 vuotta samoilla paikoillaan. Välit kasvoivat heinää ja kevään routimiset olivat saaneet ne menemään aivan kuinka sattuu. Nyt laatat ovat ylhäällä, "terassin" paikalle hommatut betonilaatatkin odottavat nyt paikoilleen laittoa jälleen. Aikaisemmin tuossa oli kyllästetyt laatat, jotka olivat yli 10 vuotta vanhat, näiden aika oli siis lähteä. Hieman pientä muutosta tuohon etupuolelle nyt sitten samalla tehdään. Kaivamista, hieran lippaamista ja tasoittelua on siis vielä tällä viikolla tiarossa niin aamulla varhain kun iltamyöhäänkin helteiren myötä.

Hiljan hommaamani jaloangervotkin näköjään lähtivät mukavasti kasvamaan ja kylläpä niihin jo kukatkin ovat pukanneet. Agrimarketin tai siis MultaSormen mainoksesta bongasin nämä pinkit ja vaaleanpunaiset angervot ja niitähän parit piti sitten samantien käydä hakemassa perinteisten valkoisten rinnalle.

Turhautumista ja jotain valmistakin

Kyllä tämä lääkäreissä ramppaaminen taas välillä koettelee. Maanantaina soitettiin, että keskiviikolle olisi aika jälleen fysiatrian erikoislääkärille ja mietitään jatkoa. Hänen kantansa oli muuttunut, nyt kättä ei operoidakkaan tällä tietoa. Vielä kuitenkin sain lähetteen ENMG-tutkimuksiin, eli hermoratatutkimuksiin. Aikaa Seinäjoelle en kuitenkaan saanut, vain jouduin jonoon jota ruvetaan purkamaan jossain vaiheessa elokuuta. Lääkäri ilmoitti minulle, ettei enää jatka sairaslomaa elokuun puolenvälin jälkeen, ellei kädestä vielä löydy jotain lisää. Minun pitäisi mennä töihin...

Totesinkin hälle, että kuka työnantaja edes viitsii ottaa minua töihin, jos en kykene edes tekemään koko päivää töitä. Saati sitten parin päivän yrityksen jälkeen enää pysty mitään tekemään kovan säryn ja käden nykimisen takia. Kiukun ja itkunsekaisen purkauksen jälkeen isännälle puhelimessa totesinkin jo, että ilmeisesti lääkärit varmaan jo kuvittelevat että minulla on tämä juttu korvien välissä tai sitten pitävät minua laiskana "nuorena". Siitä kyllä on kenenkään turha valittaa, etteikö työkokemusta olisi kertynyt. TE-keskuksessa ainakin ihmeteltiin jopa, mitenkä olen onnistunut niin laajan ja pitkän kokemuksen saada opiskelujen ohella.

Siltikin olen sairastumisen myötä tippunut varsinaiseksi väliinputoajaksi. Kuntoutus tai koulutus mahdollisuudet ovat olemattomat eri laitosten omien kriteerien myötä. Tuloja ei ole tarpeeksi ollut, liian nuori, liian vähän työkokemusta jne... Tuo lista oli mahdottoman pitkä mitä sitä käytiin jossain vaiheessa läpi.

Päätin tuossa lankoja taasen värjätessäni (kattilooren poristessa hellalla, tällä kertaa liesituulettimen alla) rykäästä vanhan ikuusuusprojektin loppuun. Hyllyssä tuo on kaapin perällä oleillut kauan aikaa, mutta nyt ajattelin josko sen verran saattaisi ommella, että pykäisi sen valmiiksi. Kokoa matolle kertyi loppuviimein 45x70 cm, aivan omialtaanen kynnysmatto, tai luultavasti tuo päätyy minun käyttämääni vessaan. Pääsinpähän eres vanhoosta tilikuusta erohon. Maton pohojakin oli ommeltu paksuista puuvillapaloista.
Ja nyt loppuun vielä kuva siitä värien kirjosta.