Emännän oudot työskentelypaikat

Tällä kertaa saavat kirjoittelut paremmin jäärä sikseen ja saavat kuvat luvan kertoa omaa tarinaansa loppuviikon tapahtumista. Tällä hetkellä mittari auringossa näyttää 39,8, niin saa vissiin tovin vielä luvan kanssa sisällä olla. Erellisen postauksen jälkeen alooteltiin hieran lippaaminen ja laatootus, mutta pitkälle siitä ei päästy, kun isäntä sai pahan auringonpistoksen ja alkoikin oksentelemaan. Töitä on pystynyt tehdä vasta iltaisin yhdeksän jälkeen.

Välillä on itselläni ollut hieman omia puuhia sitten varjossa, kun päädyin kuraa tekemään. Äireekin sai omansa synttärilahajaksi, eikähän se pääry saunamökin eteen sitten, kun sielä terassit valmiiksi saaraan.

Näyttää se nyt jo aivan erilaiselta. Kivetyksen tekoa jatkan sitten kun taas saan pidettyä kiviä kädessäni, puristaa ei enää pysty kunnolla. Onhan sitä ens viikolla päivät aikaa, kun isäntäkin taas töihin menee. Aita pitäisi vielä pykätä tässä joskus ja sitten keksiä mitä kukkia keksii ympärille.

Pitkästä aikaa tuli kaivettua paperisäkki esiin ja aloinpa sitten vääntämään paperimassaa. Totesin että autotallin musta peltikatto on aivan omialtaanen paikka askarteluilleni. Kipot kaipaavat vielä hieman väriä päällensä, etteivät tylsän valkoiseksi jäisi. Se voi sitten olla vaikka sadepäivän juttuja.

Lapiohommissa.

Tälle viikolle on jo keriitty ihan mukavasti touhuta. Vähän välillä jämälankoja tikuta sekä virkata, mutta pääasiassa näillä helteillä on aika kulunut jälleen pleikkarin ääressä autotallissa päivisin. Hieman siivoillessa jotain kangastilkkuja parempaan jemmaan ja niin edelleen...

Kuitenkin nyt kun isäntäkin on ollut kesälomalla täytyihän sitäkin hieman orjuuttaa, ettei aivan laiskistu. Etupuolelta kaikki laatat on kaivettu ylähän, kun olivat siinä maanneet viimeiset yli 30 vuotta samoilla paikoillaan. Välit kasvoivat heinää ja kevään routimiset olivat saaneet ne menemään aivan kuinka sattuu. Nyt laatat ovat ylhäällä, "terassin" paikalle hommatut betonilaatatkin odottavat nyt paikoilleen laittoa jälleen. Aikaisemmin tuossa oli kyllästetyt laatat, jotka olivat yli 10 vuotta vanhat, näiden aika oli siis lähteä. Hieman pientä muutosta tuohon etupuolelle nyt sitten samalla tehdään. Kaivamista, hieran lippaamista ja tasoittelua on siis vielä tällä viikolla tiarossa niin aamulla varhain kun iltamyöhäänkin helteiren myötä.

Hiljan hommaamani jaloangervotkin näköjään lähtivät mukavasti kasvamaan ja kylläpä niihin jo kukatkin ovat pukanneet. Agrimarketin tai siis MultaSormen mainoksesta bongasin nämä pinkit ja vaaleanpunaiset angervot ja niitähän parit piti sitten samantien käydä hakemassa perinteisten valkoisten rinnalle.

Turhautumista ja jotain valmistakin

Kyllä tämä lääkäreissä ramppaaminen taas välillä koettelee. Maanantaina soitettiin, että keskiviikolle olisi aika jälleen fysiatrian erikoislääkärille ja mietitään jatkoa. Hänen kantansa oli muuttunut, nyt kättä ei operoidakkaan tällä tietoa. Vielä kuitenkin sain lähetteen ENMG-tutkimuksiin, eli hermoratatutkimuksiin. Aikaa Seinäjoelle en kuitenkaan saanut, vain jouduin jonoon jota ruvetaan purkamaan jossain vaiheessa elokuuta. Lääkäri ilmoitti minulle, ettei enää jatka sairaslomaa elokuun puolenvälin jälkeen, ellei kädestä vielä löydy jotain lisää. Minun pitäisi mennä töihin...

Totesinkin hälle, että kuka työnantaja edes viitsii ottaa minua töihin, jos en kykene edes tekemään koko päivää töitä. Saati sitten parin päivän yrityksen jälkeen enää pysty mitään tekemään kovan säryn ja käden nykimisen takia. Kiukun ja itkunsekaisen purkauksen jälkeen isännälle puhelimessa totesinkin jo, että ilmeisesti lääkärit varmaan jo kuvittelevat että minulla on tämä juttu korvien välissä tai sitten pitävät minua laiskana "nuorena". Siitä kyllä on kenenkään turha valittaa, etteikö työkokemusta olisi kertynyt. TE-keskuksessa ainakin ihmeteltiin jopa, mitenkä olen onnistunut niin laajan ja pitkän kokemuksen saada opiskelujen ohella.

Siltikin olen sairastumisen myötä tippunut varsinaiseksi väliinputoajaksi. Kuntoutus tai koulutus mahdollisuudet ovat olemattomat eri laitosten omien kriteerien myötä. Tuloja ei ole tarpeeksi ollut, liian nuori, liian vähän työkokemusta jne... Tuo lista oli mahdottoman pitkä mitä sitä käytiin jossain vaiheessa läpi.

Päätin tuossa lankoja taasen värjätessäni (kattilooren poristessa hellalla, tällä kertaa liesituulettimen alla) rykäästä vanhan ikuusuusprojektin loppuun. Hyllyssä tuo on kaapin perällä oleillut kauan aikaa, mutta nyt ajattelin josko sen verran saattaisi ommella, että pykäisi sen valmiiksi. Kokoa matolle kertyi loppuviimein 45x70 cm, aivan omialtaanen kynnysmatto, tai luultavasti tuo päätyy minun käyttämääni vessaan. Pääsinpähän eres vanhoosta tilikuusta erohon. Maton pohojakin oli ommeltu paksuista puuvillapaloista.
Ja nyt loppuun vielä kuva siitä värien kirjosta.

Kokemuksia vinyyliverhouksesta

Viime vuonna mainitsin eräästä sijoituksestamme, kun päädyimme verhoilemaan osan talosta vinyylillä. Aivan koko tupaahan meillä ei verhottu, vain hieman yli 160 neliötä. Vielä on loppuosaan luvassa maalausurakkaa, kun tuvan väri vaihtui vinyylien myötä. Punainen vinyyli olisi ollut arvokkaampaa kuin "perusvärit". Omasta mielestäni kuitenkin tuo vaaleankeltainen väri oli todella kaunis ja sopi tänne maalle. Värin päätettyämme piti kuitenkin varmistaa paikalliselta tekniseltäosaltolta, että tämä väri käy meidän alueellemme. Koska asumme niin ulkona taajamasta, ei värillä ollut loppuviimein edes väliä. Onpa tuossa kylällä mm. kirkkaansininenkin tupa.
Vinyylit saapuivat ensin ja muutaman viikon kuluttua saapuivat kaksi työmiestä asentamaan vinyylejä. Asennus sujui todella sutjakasti ja pieniä muutoksia vielä tehtiin asennuksen yhteydessä ja asentajat kysyivät aina mielipiteitä käykö näin tehdä.
Parin viikon kuluttua työ oli valmis ja pian heti perästä saapui takuutodistus. Laskuja tuli kaikenkaikkiaan 3 kappaletta, joten kerralla ei kaikkea tarvitse maksaa.
Nyt on nähty ensimmäinen talvi ja kesä ja nähty vinyylin käyttäytyminen eri sääolosuhteissa. Talvella kuuluu todella pientä napsumista kovilla pakkasilla, niinkuin sormilla pöytään naputtelisi, mutta tätäkään ei havaitse kuin vain pihalla, sisälle asti se ei kuulu. Kovalla tuulella taasen oikeasta suuntaa tuullessa pääsee ilmavirta tuuletusrakoon, josta syntyy jonkinverran ääntä, joka kuuluu myös sisälle. Kesällä taasen pientä koko eroa näkee alareunoissa, vinyyli elää noin millin metriä kohti kovissa lämpötiloissa.
Kaikenkaikkiaan olemme olleet todella tyytyväisiä ja voin kyllä suositella, mikäli on tarkoituksena miettiä talon ulkoverhousta uudelleen, mutta asennetaan näitä uudiskohteisiinkin.
Keväällä sattui pieni haaveri kovalla myräkällä, ja ylhäältä reunapellit repesivät kovan tuulen myötä irti. Jytkyt Oy antoi asennustyöllensä 3 vuoden takuun ja soitettuamme saapuivat samat miehet hetimiten korjaamaan räystään pellitykset. Samalla kaikki pellitykset saivat varmuudeksi vielä pidemmät ruuvit, jotta pysyvät kovemmallakin myräkällä tulevaisuudessa paikoillaan.
Jytkyt Oy asentaa Raimont:in vinyylejä, joilla on 40 vuoden takuu.
Näistä lintujen "pommitkin" pyyhkäisee yhtäkkiä vain saippuavetellä pois. :)

Lopuksi vielä pienenä kevennyksenä tämän hetkinen virkkuutyöni, jonka päällä "komeilee" äiteeltäni saama "viikonlopunvirta-avain". Tämä ei kovin nopeasti kyllä huku...

Sateen ropinaa

Etelä-Pohjanmaalla senkus jatkuu sade-ja ukkoskuurot. Osittain viljasato on tuhoutunut todella pahoin. Onneksi aika on kulunut kuitenkin sisällä virkaten, mutta myös ulkona klapeja tehden. Aamupäivän kuitenkin keskeytti eräs tuttava soittamalla unettomuuttaan. Kävin eilenkin häntä katsomassa ja hieman "ensiapua" antamassa. Tiedossani oli jo piremmältä aika väliltä, että pullon korkki oli hukkunut (häntä lainatekseni, näin hän asian jo ennen juhannusta ilmoitti eräälle ihmiselle). Matkalla jo päätin poiketa paikallisessa terveyskeskuksessa tiedustelemassa löytyisikö vielä vahingossa päivystysaikaa, jotta saataisiin edes vähän ensiapua pahimpaan vapinaan, josta johtui myös tämä unettomuus.
Soitettuani hänen pojallensa oli vastauksena vain, että ei se kuitenkaan taaskaan mihinkään lähäre.
Aikani juteltuamme loppuviimein suostui hän lähtemään joukossani käymään terveyskeskuksessa, koska pelkona kuitenkin oli jälleen viinakrampit, joita ennemminkin on ollut. Lääkäreiden kanssa keskusteltuamme ja ensimmäiset lääkkeet saatua sain lähetteen joukkooni, jotta lähtisin viemään häntä Seinäjoelle katkaisuasemalle. Tätä päätöstä hän ei koskaan ollut tehnyt. Muiden suostutteluista huolimatta.
Aikaa tällä reissullani kului pitkälti yli 5 tuntia. Mutta nyt tiedän, että hän on asianmukaisessa hoidossa ainakin toistaiseksi. Tästä ei suunta ole kuin ylöspäin. Lupasin soitella hänelle huomenna sekä mennä käymään luultavasti torstaina hänen poikansa kanssa. Lupasin myös hänelle jo, että kun hän pääsee sieltä, kuskaan hänet kyllä takaisin kotiin.

Reissun aikana havaitsin myöskin, että olipa sitten uusimmat rintaliivini "hajonneet". Hieman petyin näihin uusiini, kun alle kahden viikon käytös jälkeen jo ensimmäinen kaarituki irtosi ja nyt meni sitten toinen. Käyttöaikaa varmaankaan ole kertynyt kuin juuri ja juuri 2 kuukautta.
Viimeisen vuoden aikana olen aivan siirtynyt hankkimaan liivit pelkästään liikkeestä, koska totesin etten enää tavallisista vaateliikkeistä tai tavarataloista löytänyt kokoja. Ensimmäisellä kertaa ajattelin maksavani itseni kipeäksi liiveistä, mutta saisinpahan edes oikean kokoiset. Loppuviimein kuitenkin olen löytänyt pari hyvää mallia Change:n valikoimista, eivätkä ne todellakaan ole hinnoilla pilattuja. Nuo perusmallien liivit ovat olleet 20-25 € hintaisia. Palvelu on aina mitä mahtavinta Seinäjoella ja muistetaanpa sielä jopa kokokin kun vain liikkeeseen astuu. Oikean koon ja hyvän mallin löydettyäni (leveät olkaimet) ovat yläselän ja hartiaseudun särytkin vähentyneet. Change:a löytää Seinäjoelta ainakin Evelyn:istä joka sijaitsee vanhassa Lehtisen Kauppakeskuksessa. Lisäksi hyvät alennukset vielä saa Change:n omalla klubikortilla. Sähköpostiin myöskin tulee tasaisesti todella hyviä tarjouksia, joita todellakaan ei voi vastustaa. Itse kyllä olen todellakin sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavan naisen kyllä kannattaa käydä liiviliikkeessä kuulemassa totuus oman rintavarustuksen koosta sekä hankkia oikean kokoiset liivit.

Shop Evelyn Seinäjoki
Changen sivuilla pääset tutustumaan tämän hetkisiin väreihin ja malleihin.

Ihanat kamalat tuoksut ja My Toyota.

Niin se jälleen viikko starttasi käyntiin. Nyt on pleikkarikin saanut auton perässä levätä pian 3 päivää. Eileen ehtoolla tuli nurmikkoa ajettua ehtoomyöhään ja tänään vielä osaa. Enimmäkseen kuitenkin päivä on kulunut niin ihanien kuin osittain ei niin miellyttävien tuoksujen parissa. Pitkästä aikaa ajattelin kasvivärjätä koirankarvalankoja. Osa on kasveista on vielä likoamassa. Yhden satsin tuossa illalla höyryttelin ja pitkästä aikaa hieman virkkasin siinä sivussa, kunnes jouduin lopettamaan särkyjen takia. Viime aikoina olen huomannut, että hieman pidempään pystyn virkkaamaan kuin neulomaan. Ideoita toki löytyisi lähteä toteuttamaan vaikka ja mitä, mutta mutta... Se käsi ei sitten tykkää yhtään.

Viimeksi on tullut värjäiltyä talvella jotain pieniä nöttösiä. Värjääminen vai vei jotenkin aikoinaan mennessään ja nyt tuli tuntu, että pakko on jotain kokeilla taasen. Omat ongelmansa toki kattilavärjäämisessä myös on, jos oikein urakoi lieden ääressä on tuloksena varma tulehdus olkapäässä. Kattilaa onneksi pystyy yhdelläkin kädellä sekoittelemaan.

Yleensä keittelen "soppiani" pihalla, mutta päädyin tällä kertaa keittelemään sisällä, hetken kuluttua isäntä tulikin kertomaan, että nyt tuoksuu turhankin epämiellyttävälle. Höyrytetyistä langoista tuli imelä nokkosen/märän koiran ja lampaan yhteensekoitettu erikoistuoksu. Onneksi loppu viimein sain viedä kattilan pihalle jäähtymään. Luultavasti täytyy jatkossa sittenkin värjätä ja keitellä vain pihalla.

Värjäykseen tarvittavia aineita pitäisi kyllä pitkästä aikaa hankkia lisää, koska alkavat pikkuhiljaa olemaan huvenneet. Myöskin kankaanpaino värejä pitäisi hankkia uusia.

Tämä aamu lähti käyntiin niinkuin muutkin aamut, mutta jokin kummallinen vetovoima sai minut tietokoneen äärelle ja selailemaan nettiautoa josta päädyin selaamaan AVKn ja purkaamojen sivuja, loppuviimein päädyin nettivaraosaan katselemaan mitä kivaa sieltä löytyisi mahdollisesti. Silmiini pisti sitten yhtäkkiä alle vuorokausi sitten lisätty ilmoitus, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista osaa Yarikseen. Autokin oli vielä juurikin samaa korimallia oleva ja saman värisellä sisustalla. Ei muutakuin puhelin käteen ja soittelemaan, myyjä oli kesälomareissulla toisella puolella Suomea, mutta sovittiin kuitenkin että ensi viikolla menen katsomaan ja hakemaan sen lopun pois mitä vielä löytyy. Toista vuotta on jo tullut etsittyä varaosa-autoa tuohon rinnalle lähialueelta tuloksetta. Nyt vihdoin viimein kuitenkin löysin etsimäni, josta voin alkaa askartelemaan lisää. Yaris on pikkuhiljaa muuttunut vuoden aikana enemmän ja enemmän oman näköisekseni ja kylläpä tuo välillä liikenteessäkin huomiota ja hilpeyttä herättää. Muutoksiin kuitenkin on aina luvat käyty kysymässä ja kaikki on tehty sallituissa rajoissa omaa silmää miellyttääkseni.

Viimeisin pienen pieni yksityiskohta tuli viime kuulla tehtyä helteessä kaljahuurupäissä, kun päätin maalata Yarpanterin "hampaat" niinkuin äijjät tuota nimitti. Tekarit puuttuivat jonkin aikaa aluksi suusta, mutta sitten sain summittain ostettua värin ja lakan ja yhdistelmä osoittautuikin "aika iskeväksi". Tututkin tunnistavat, koska toista samanlaista ei vastaan tule. Muutenhan pikkuinen hukkuisi muuhun massaan.

Kesä, kärpäset ja vierailevat online pelikaverit.

Juhannus oli ja meni. Hellettä piisasi ja nyt sitten on sateisiin täytynyt tyytyä. Arkeen on kuulunut tottakai tuvan pystyssä pitämistä mutta myöskin puutarhassa on kulunut aikaa. Pienoisia muutoksia tehden, rikkaruohojen kitkentää ja askartelua. Jaloangervoja tuli hommattua vaaleanpunainen sekä pinkki. Multasormesta nämä löytyivät tarjouksesta. Puutarhaan päätyi myös japaninhappomarja.

Eilisehtoo itsellä kului sementtiä tehden ja askarrellen, näistä luultavasti kerron lisää hieman myöhemmin. Sade vain pilasi touhuni, joten vasta kokeilut on tehty.

Pelirintamalla on ollut jälleen mahdotoon maratooni. Ensimmäisen viikon saldo oli yli 60 trophya ja tällä viikolla on tullut jälleen yli 50. Pelikavereilta kuulee kuittailua kun tahkoilen päivät pitkät ja välillä yö myöhään. Vihdoin viimein on 1000 trophya täynnä, alle vuodessa päästiin tähän määrään.

Helteet alkoivat niin verottaa voimia, ettei päivisin jaksanut kuin pelata, aamut ja illat tuli sitten tehtyä arkisia askareita. Loppu viimein kuitenkin kun sisällä lämpötila kohosi yli +30 asteeseen päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja kannoin vanhan television autotalliin ja nahkasohvan ja tietysti PlayStationin. Autotallissa pysyy helteelläkin lämpötila alle 20ssä asteessa. Kova taantumus kyllä tästä kyllä tuli, mutta vanhalla "ylimääräisellä" televisiolla niin ole väliä vaikka jotain tapahtuisi. Koska yleisesti pelaan 32" HD televisiolla tai 108" kuvalla olevalla HD videotykillä, on ollut kova pala pelata juuri ja juuri hieman yli 20 tuumaisella kuvaputki-tv:llä.

Dungeon Siege III vastasi kyllä täysin odotuksia, vaikka arvosteluissa tätä onkin lynkattu. Warriorilla aloin tuota pelaamaan ja nyt ukko on jo yli 20 lvl. Kuitenkin helteet veivät mehut ja pelaaminen jäi sen osalta muutamaan ehtoohin.
Ilman mitään tietoa otin 100% Linger in Shadowssista. Isäntä joskus totesi tämän oudoksi ja jäi lataamatta, mutta erehdyin sitten kuitenkin lopuksi hommaamaan.
Storesta tuli myös latailtua samaan syssyyn Magic Orbz kahdella game packillä. Ajantappoon tuo aivan omialtaanen oli.
Vihdoin viimein myöskin sain aikaiseksi ladattua nuo PSN katkosta saadut pelit. Loppuviimein päädyin LBP ja WipeOuttiin, InFamous löytyy kuitenkin jo toiselta pleikkarilta. LBPtä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä kyllä oikein vieläkään. Ei vain oikein iske. Kaverin kanssa yhtenä ehtoona tuota kuitenkin koitin, kun apua tarvitsi jossain kentässä. Totesimmekin ettei ilmeisesti tuo ole tarkoitettu vanhemmille ihmisille, että paremmin varmaan ne ala-aste ikäiset siinä pärjää.
Ale-laarista tuli löydettyä viime perjantaina maakuntamatkailua harrastettua siskon kanssa Where the wild things are-peli. Tuota pelailin vissiin kolmena ehtoona pieninä pätkinä ja sieltähän platina pläjähti. Tämä nyt oli 4. platina omalle tunnukselleni. Tulevan viikon pelejä en ole pahemmin miettinyt. Vähän sieltä täältä luultavasti tulee jälleen pelattua jotain vanhoja hetken. Shiftiä ja GT5sta ainakin vähän tullut tuossa koiteltua ja varmaan taasen voisi noita koittaa. Hyllyssä on vielä todella paljon korkkaamattomia pelejä edelleen.


Yarpanterikin on viime vuodesta jälleen piäntä muutosta kokenu kevään ja kesän aikana.

Otsikossa puhuin online-pelikavereista. Osasta on muodostunut juuri sellaisia joiden kanssa tulee arkisin jopa soiteltuakin. Muutenkin ollaan tekemisissä kuin vain pelkästään parteissa, jutellaan niitä näitä. Tulevista hankinnoista, elektroniikasta, leffoista ja mistä vain. Ensi viikolla meille on tulossa yksi yhteinen pelikaveri paremminkin minun vieraakseni pariksi päiväksi. Siitä viikonloppuna onkin majoitettavaksi tulossa isännälle 3 hänen pelikaveriaan jokka nyt kokoontuvat kolmatta neljättä kertaa, yksi ihminen on porukassa vaihtunut kuitenkin. On ollut hienoa huomata minkälaisia persoonia oikeasti sieltä nikkien, äänien ja emblemien taakse on kätkeytynyt. Aika kylläkin aina vain menee todella nopeasti. Tälle vuodelle oli pojilla haaveissa saada käyttöön kylpytynnyri, tämä haetaankin sitten aamusta.