Viime viikolla tuli pelailtua vähän sitä sun tätä. Vanhoja pois ja osaa vähän eteenpäin ja korkkaamattomiakin tuli jotain koitettua.
Maatuska peli Stacking:iin tuli hommattua DLC, jonka myötä trophy prosentti nousi sataan. DLCn kesto oli suurinpiirtein hieman yli tunnin taukoineen. Mutta mukavaa vaihtelua muutamaksi tunniksi tuosta pelistä piisasi. Osa tehtävistä kyllä vaati todellista mielikuvitusta. Vajaan 15 euron hinta kyllä sinänsä suolainen on muutaman tunnin pelille, eikä trophyilläkään paljoa juhlita. Peruspelissä on pronssisia ja 4 kpl hopeisia. Lost Hobo King-DLC:ssä joka maksoi vajaa 4 € löytyi jopa yksi kultainen.
Pelistä lisää infoa http://www.doublefine.com/
Suhteellisen paljon aikaa tulee kulutettua edelleenkin Black Opsin kanssa. Melkein päivittäin. Uusinta vasta PS3selle julkaistua karttapakettia en ainakaan toistaiseksi hankkinut ja vähän sillä mielellä olen, etten hankkisikkaan. Enää kuitenkaan mahdottoman pitkä aika ole kun uusi MW3 julkaistaan.
Parin kuukauden tauon jälkeen päätin myös alkaa zombeja lahtaamaan Dead Nationin parissa, kovin pitkälle en jaksanut kuitenkaan yksikseni edetä. Mielummin tuotakin pelaa onlinessa kaverin kanssa. Varsinkin kun päivityksen myötä myös chattiäänet saatiin kuntoon, on tuo huomattavasti viihdyttävämpää. Kun peli julkaistiin pelasin samalla plekulla toisen pelaajan kanssa ensimmäiset 8 kenttää läpi yhdeltä istumalta, mutta nyt itsekseni en sitten ole jaksanut pelata.
Itse olen pelannut jo ylitse 15 vuotta kuitenkin eri konsoleilla ja kyllä täytyy todeta että online-pelaamisen myötä se on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Vaikka en tästä "ominaisuudesta" enää luopuisikkaan tekee silti hyvää välillä ihan itsekseenkin pelailla jotain. Nyt on ollut juurikin se kausi.
Päätin myös viikolla pilkkahintaan ostaa Penny Arcade Adventures 1&2. Alle 4:llä eurolla kaksi peliä ei todellakaan ollut huono sijoitus. Ensimmäistä osaa tuli yhtenä päivänä pelailtua jonkin aikaa, mutta kun jälleen meinasin jatkaa totesin etten ollutkaan tallentanut peliä vaan jälleen jouduin alusta aloittamaan. Aivan hauskan oloiselta parodialta tuo vaikuttaa. Ajan kanssa täytyy koittaa tuota paremmin sitten pelailla.
Dungeon Siege 3:sta on odotettu jo kuukauden verran kuin kuuta nousevaa. 17.6. oli Euroopan virallinen julkaisu päivä. Perjantaina oli hieman kiirusta enkä kerennyt hakemaan tuota, joten lauantaina alkoi metsästys. Kiersin naapuripitäjän kaikki pelejä myyvät kaupat, mutta joka paikassa myitiin ei-oota. Maanantaina aloitin ko. liikkeisiin puhelinrumman, josko johonkin olisi jo kyseinen peli saapunut. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaasan Pelimieheen oli jo PC versio saapunut, mutta muille konsoleille ei ollut vielä tullut. Varauksessa Vaasasta nyt on kaksi kappaletta näitä pelejä, puhelinsoitto luultavasti tulee huomenna, jotta voin käydä ne hakemassa. Onneksi kuitenkin on saanut koittaa sitä demoa edes.
Tuolla DS3sen metsästys reissulla jäi käteen vanha Leisure Suit Larry:Box Office Bust, jonka parissa on tullut nyt menetettyä hermonsa useampaan otteeseen. Vaikkakin aivan hauska ns. tasohyppely tuo on ollut on tuo kyllä toisin sanoen juosten kusten tehty. Ohjaus on mitä sattuu, bugeja löytyy vaikka kymmenelle pelille jakaa, kamera seilaa itseksensä koko ajan ja sitä on hankala kohdistaa silloin kun haluaa. Nopeatempoinen tuo kyllä on (juokse paikasta A paikkaan B). Loppuun en kuitenkaan vielä ole jaksanut tarinaa pelata.
Näin keskikesän juhlan alla vähän on täytynyt irtautuakin pelaamisesta edes päivisin hetkeksi ja koittaa siivoilla tupaa. Myöskin pihalla on aikaa saanut kulunut. Viikon kohokohta kuitenkin on aina KFIN Podcast jonka myötä tulee rentouduttua sohvalla kuunnellen poikien höpinöötä. Ja tottakai välillä IRCssä höpötellen peleistä.
Mutta seuraavaan kertaan asti lainaan podcästin poikia ja totean "soditaan kiltisti".
tiistai 21. kesäkuuta 2011
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Melkein vuasi elämästä.
Moni otteehin on blogitekstit olleet vaiheessa, mutta postittamatta ovat jääneet. Josko nyt sitten vähän aktiivisemmin koittaisin päivitellä tulevaisuuressa.
Kalliiksi on tämäkin aika käynyt ainakin lääke/lääkärikustannusten myötä. Viimr syksynä alkoi käsi kiukutella ja työterveyden kautta sitten pääryin loppuviimein käsikirurgille. Jokainen lääkäri jolla kävin antoi eri diagnoosin, sairasloma jatkui 2,5 kuukautta, kipu aavistuksen helppasi ja saatoin särkylääkkeen voimalla töissä kulkea. Toimintaterapeutilta sain rannetuen, jotta pystyisin paremmin tekemään töitä. Reuma kokeetkin olivat puhtaat. Vajaa 2 kuukautta tuli töissä kuljettua kunnes huonoilla tikapuilla pesin ikkunoita eräällä työmaalla ja siitä alkoi jälleen säryyt. Vajaa kolme viikkoa tuli kuljettua silti töissä kiireiren takia, kunnes en enää pystynyt puristamaankaan mitään oikealla kärellä. Vihiroon viimein helmikuulla sitten taasen pääryin työterveyteen, jostai alkoikin sairaslomaputki jälleen. Ensin viikko, sitten kaksi, loppuviimein alettiin jo kuukautta kerralla kirjoittamaan. Taas käynti käsikirurgilla ja torettiin että pitäisi laihruttaakkin vaikka olen aivan normaalipainoinen. Kaharen kuukauren kohoralla käytiin keskustelut työnantajan ja piiripomon kanssa tulevaisuuren suunnitelmista. Minulle ilmoitettiin että olen liian pitkään ollut sairaslomalla toistuvan vamman kanssa, joten näin ollen työsuhure päättyy määräajan loppuessa. Heti tuon tieron saatuani aloin ottaa yhteyttä erinäisiin paikkoihin; liittoon, te-keskukseen ja niin erelleen. Niin sanotut paperiasiat olivat kunnossa jo siinä vaiheessa kun työsuhde virallisesti päättyi. Kolmelta eri lääkäriltä oli lausunnot etten kykene enää jatkamaan nykyisessä työssäni.
Vaikka nyt ensimmäistä kertaa vuosiin "saan olla kotona" ei se helppoa ole. Viimeisen parin kuukauren aikana olen soitellut päivät pitkät eri paikkoihin, kulkenut lääkäreissä ja tutkimuksissa, omaan piikkiin.
Olenkin ollut tyytyväinen siihen että säästin viime kesästä lähtien pahan päivän varalle. Tällä hetkellä säästössä on hieman yli 3500 € huonoilla koroilla, sekä yhteiselle varatilille on kertynyt ylitse 1300 €. Osaan säästöistä olen joutunut kajoamaan äkillisten menojen vuoksi.
Vielä käteen, loppuviimein nyt on löytynyt osaan kipuiluun jo syy, ilmeisesti tuolloin tikapuilta tippuessani minulta oli revennyt nivelside toisesta ranteesta, jonka myötä on kättä särkenyt yhtäjaksoisesti jo ylitse 4 kuukautta, ei eres yhtä ainutta kivutonta päivää ole ollut. Viälä ei kuitenkaan radiaalisyrjän kivuille löytynyt syytä, mutta epäilen hyvin vakavissani että sielä saattaisi olla jonkinlaista hermovammaa vähintään. Syksyn mittaan nyt on jo tierossa, että käsi ainakin kertaalleen tähystetään. Taattua ei ole, että kipu pystyttäisiin poistamaan.
Nämä kivut vain ikävä kyllä rajoittavat elämää hyvin suurilta osin. En pysty eres puhelinta kannattelemaan, saati kuoria perunoota, haravoorakkaan ei pysty kuin vajaan puoli tuntia kerralla jonka jälkeen tuntuu kaksi päivää kuin olisi miljoona nuppineulaa käsissä, jyskyttää ja sormet nykii itseksensä. Käsitöiren tekemistä on turha eres haaveilla, korkeintaan yhyren kaksi varrasta pystyy kerralla tekemään, kunnes säryt käyvät sietämättömiksi.
Vaikka elämä tällä hetkellä ehkä ankealta kuulostaakin, siihen vain turtuu ja oppii tekemään asioita toisella lailla. Oikeastaan nautin tällä hetkellä elämästäni. Saan viettää sitä "ansaittua lomaa" vuosien jälkeen, olla emäntä. Ensimmäistä kertaa on aikaa tehrä mitä huvittaa. Aikaa laittaa ruokaa, ennemmin meillä on hyvin pitkälti syöty kaikkea pikaista, kun palijua keriinny näkemään kotosalla, kun aina toinen oli menossa. Nyt viitsii kerralla suunnitella usiamman päivän ruuat ja kokeilla kaikkea uutta (olen jopa opetellut laittamaan kanaa ja syönytkin sitä itse, vaikken ikänä ole ennemmin syänykkään, myös mustekala on ollut uusi tuttavuus.)
Auton kanssa on silloin tällöin tullut räpläiltyä ja ruohonleikkurin kanssa tuloo aikaa kulutettua tasaaseen, vaikka välillä sekin on telakalla ollut. Isäntä vaan ei oikeen oo tykänny kun ajelen nurmikot sen töissä ollessa, vuosia kun tuo on hänen hommansa ollut.
Sadepäivien varalle sitten löytyy pelihyllystä pelejä pleikalle, PSN myötä on tullut tutustuttua monihin uusiin mahtaviin tuttavuuksiin. Sota- ja autopelejä pelaavia suamalaasia naisia vain tuntuu olevan torella vähän. Voipi sanua notta välillä isköö sellaanen trofee-kuume ettei sitten auta muu kuin pelata. Ja vaikka kättä särkeekin välillä niin ettei mitään pysty tekemään, on mahrollista kuitenkin pelata move-ohjaimella.
Tulevaisuuressa voikin olla notta kirjoottelen peliistä tännekkin, koska kuitenkin niirenkin parissa aika kuluu.
Kalliiksi on tämäkin aika käynyt ainakin lääke/lääkärikustannusten myötä. Viimr syksynä alkoi käsi kiukutella ja työterveyden kautta sitten pääryin loppuviimein käsikirurgille. Jokainen lääkäri jolla kävin antoi eri diagnoosin, sairasloma jatkui 2,5 kuukautta, kipu aavistuksen helppasi ja saatoin särkylääkkeen voimalla töissä kulkea. Toimintaterapeutilta sain rannetuen, jotta pystyisin paremmin tekemään töitä. Reuma kokeetkin olivat puhtaat. Vajaa 2 kuukautta tuli töissä kuljettua kunnes huonoilla tikapuilla pesin ikkunoita eräällä työmaalla ja siitä alkoi jälleen säryyt. Vajaa kolme viikkoa tuli kuljettua silti töissä kiireiren takia, kunnes en enää pystynyt puristamaankaan mitään oikealla kärellä. Vihiroon viimein helmikuulla sitten taasen pääryin työterveyteen, jostai alkoikin sairaslomaputki jälleen. Ensin viikko, sitten kaksi, loppuviimein alettiin jo kuukautta kerralla kirjoittamaan. Taas käynti käsikirurgilla ja torettiin että pitäisi laihruttaakkin vaikka olen aivan normaalipainoinen. Kaharen kuukauren kohoralla käytiin keskustelut työnantajan ja piiripomon kanssa tulevaisuuren suunnitelmista. Minulle ilmoitettiin että olen liian pitkään ollut sairaslomalla toistuvan vamman kanssa, joten näin ollen työsuhure päättyy määräajan loppuessa. Heti tuon tieron saatuani aloin ottaa yhteyttä erinäisiin paikkoihin; liittoon, te-keskukseen ja niin erelleen. Niin sanotut paperiasiat olivat kunnossa jo siinä vaiheessa kun työsuhde virallisesti päättyi. Kolmelta eri lääkäriltä oli lausunnot etten kykene enää jatkamaan nykyisessä työssäni.
Vaikka nyt ensimmäistä kertaa vuosiin "saan olla kotona" ei se helppoa ole. Viimeisen parin kuukauren aikana olen soitellut päivät pitkät eri paikkoihin, kulkenut lääkäreissä ja tutkimuksissa, omaan piikkiin.
Olenkin ollut tyytyväinen siihen että säästin viime kesästä lähtien pahan päivän varalle. Tällä hetkellä säästössä on hieman yli 3500 € huonoilla koroilla, sekä yhteiselle varatilille on kertynyt ylitse 1300 €. Osaan säästöistä olen joutunut kajoamaan äkillisten menojen vuoksi.
Vielä käteen, loppuviimein nyt on löytynyt osaan kipuiluun jo syy, ilmeisesti tuolloin tikapuilta tippuessani minulta oli revennyt nivelside toisesta ranteesta, jonka myötä on kättä särkenyt yhtäjaksoisesti jo ylitse 4 kuukautta, ei eres yhtä ainutta kivutonta päivää ole ollut. Viälä ei kuitenkaan radiaalisyrjän kivuille löytynyt syytä, mutta epäilen hyvin vakavissani että sielä saattaisi olla jonkinlaista hermovammaa vähintään. Syksyn mittaan nyt on jo tierossa, että käsi ainakin kertaalleen tähystetään. Taattua ei ole, että kipu pystyttäisiin poistamaan.
Nämä kivut vain ikävä kyllä rajoittavat elämää hyvin suurilta osin. En pysty eres puhelinta kannattelemaan, saati kuoria perunoota, haravoorakkaan ei pysty kuin vajaan puoli tuntia kerralla jonka jälkeen tuntuu kaksi päivää kuin olisi miljoona nuppineulaa käsissä, jyskyttää ja sormet nykii itseksensä. Käsitöiren tekemistä on turha eres haaveilla, korkeintaan yhyren kaksi varrasta pystyy kerralla tekemään, kunnes säryt käyvät sietämättömiksi.
Vaikka elämä tällä hetkellä ehkä ankealta kuulostaakin, siihen vain turtuu ja oppii tekemään asioita toisella lailla. Oikeastaan nautin tällä hetkellä elämästäni. Saan viettää sitä "ansaittua lomaa" vuosien jälkeen, olla emäntä. Ensimmäistä kertaa on aikaa tehrä mitä huvittaa. Aikaa laittaa ruokaa, ennemmin meillä on hyvin pitkälti syöty kaikkea pikaista, kun palijua keriinny näkemään kotosalla, kun aina toinen oli menossa. Nyt viitsii kerralla suunnitella usiamman päivän ruuat ja kokeilla kaikkea uutta (olen jopa opetellut laittamaan kanaa ja syönytkin sitä itse, vaikken ikänä ole ennemmin syänykkään, myös mustekala on ollut uusi tuttavuus.)
Auton kanssa on silloin tällöin tullut räpläiltyä ja ruohonleikkurin kanssa tuloo aikaa kulutettua tasaaseen, vaikka välillä sekin on telakalla ollut. Isäntä vaan ei oikeen oo tykänny kun ajelen nurmikot sen töissä ollessa, vuosia kun tuo on hänen hommansa ollut.
Sadepäivien varalle sitten löytyy pelihyllystä pelejä pleikalle, PSN myötä on tullut tutustuttua monihin uusiin mahtaviin tuttavuuksiin. Sota- ja autopelejä pelaavia suamalaasia naisia vain tuntuu olevan torella vähän. Voipi sanua notta välillä isköö sellaanen trofee-kuume ettei sitten auta muu kuin pelata. Ja vaikka kättä särkeekin välillä niin ettei mitään pysty tekemään, on mahrollista kuitenkin pelata move-ohjaimella.
Tulevaisuuressa voikin olla notta kirjoottelen peliistä tännekkin, koska kuitenkin niirenkin parissa aika kuluu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)